Perjantaina tokoiltiin Koirakoutsilla. Jos kakaran reagoinnit ennen ja jälkeen treenien oli pitkästä aikaa melkoisia, niin itse treeni oli onneksi aika kiva! Nyt tuli viimeistään mieleen, että Jokrulle täytyy ehdottomasti saada koulutettua joku käytös noihin siirtymiin. Treenin jälkeen on ollut aiemminkin hieman haastaavaa hallista autoon siirtyminen, nyt kun ulkona on jo hämärää ja suoraan hallin oven takana odottaa aina seuraavat ryhmäläiset. Toi on niin kökkö systeemi tuolla! :( varsinkin, kun seuraava ryhmä on pk-tottislaisia, joten käytännössä kaikenlaisia isoja koiria eikä mitään ihan pikkufifejä. ;) no mutta ei paljoa auta valittaa, tarvii ite keksiä jotain...
Ja itseasiassa sainkin eilen Tanjalta loistavan vinkin. Ollaanhan me Jokrunkin kanssa treenailtu vähän käsikosketusta, nyt jalostankin homman niin pitkälle, että alan kuljettamaan kakaraa ns nenästä. :D aloiteltiinkin jo eilen illalla pidempikestoista nenäkosketusta ja hienosti kakara lähtee mukaan. Arvatenkin tässäkään en ole ihan liian ripeesti uskaltanut edetä, joten varoja on....
Eilen oli kuitenkin ihan aamusta Päkäpaimenien pentupäivä. Meille oli pyydetty Selkämaan Kati kouluttamaan tokoa Levekin kentälle ja mä osallistuin sekä Jokrun että Masin kanssa. Jokrulla meinasi, eikä ihan vaan meinannutkaan, tulla reagointia vähän alkuun ja loppuun. Välissä onneks saatiin taas treenattuakin. On mulla opettelua sen kanssa! Voi huoh! nooh, jospa sitä valoa sieltä tunnelin päästä taas pilkistäisi... Keskusteltiin siis jonkun verrankin siitä, minkä tyyppinen toi Jokru on. Katin kanssa keskustellessa tuli ilmi se, kun Jokru on kuitenkin aika iso ja kuinka paljon sillä on mennyt ja menee energiaa omaan kroppaansa ja sen kehittymiseen, että kuinka nopeesti se väsyy. Kaikkea treeniä pitäisi tehdä oikeasti _lyhyet_ pätkät! Tunnin tokotreeni kovassa häiriössä saattaa olla hitusen liikaa... Toisaalti myös, Jokru ei oo mikään lällypoika! Kati näki siitä aikalailla heti, että Jokru taitaa olla aika itsenäinen eikä se kauheesti mun perään huutele. Joo-o... huomattu on! Sitä suuremmalla syyllä (ihan kun Masin kanssa aikanaan) mä en sais lähteä houkuttelemaan sitä yhtään, vaan Jokrun tulee ottaa muhun kontakti jne. Kyllä mä voin niihin vouhkaamisiin vähän jo sitä komentaakin ja sanoa, ettei tarvi. Toisaalti sitten, jos se tempoo remmin päässä huutamassa, niin niihin olisi kyllä se hätäjarrukin.
Summasummarum..... vaikka niin kiva onkin treenailla aksaa ja kaikkea tokoa. Nyt täytyy silti vaihtaa pääpaino taas noihin arjen asioihin. Aksaa varsinkin ehditään kyllä tulevaisuudessa vielä oikein hyvin. Mutta toisaalti taas, tuon kakaran kanssa tuntuu kaikki muuttuvan niin kovasti jo tyyliin viikossakin, että katsotaan nyt sitten taas... ;)
Mä oon toisaalti nyt koittanut hieman myös rauhoittaa meidän menoa kakaran kanssa, jospa mä vaan väsytänkin ja stressaan sitä vähän liikaa kaikella menemisellä. Nyt ei olla hetkeen tehty juuri mitään nenäjuttuja, sen sijaan ollaan sitä aksaa kokeiltu hieman enempi.. toki se nostaa koiraa aika erilailla. ;) Millä saattaa taas olla kokonaiskuvan kannalta paljonkin merkitystä. Oon koittanut myös käydä Jokrun kanssa enempi kahdestaan pienillä remmilenkeilläkin, että ollaan saatu rauhassa keskittyä ohituksiin yms. Eipä ne juurikaan aiheuta reaktioita tollai kahdestaan, edes pimeellä. Eli summa summarum, mun tarvii opettaa Jokrulle joku käytös siihen Masin reagointiin. Toisin sanoen, vaikka arvattavissa olikin, niin noi porukkalenkit tarvii taas opetella uudelle kaavalle, kun porukkaan liittyi uusi kaveri. ;) Vaikka Masi siis periaatteessa onkin hyvin hallinnassa muiden koirien vastaantullessa/läheisyydessä, niin silti se nostaa niistä itseään. Ketjureaktiona Jokru sitten taas meinaisin reagoida Masin reagointiin. Huhhahhei, ketjureaktio on valmis.. ;)
Tais tulla taas aika sekavaa sillisalaattia tästä tekstistä, mutta semmosta se on.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti