Aksaa! :)

Ja tänään päästiin vihdoista viimein aksaamaan kaikkien koirulaisten kanssa! :D Olipa kerrassaan siistiä! Valkoiset teki kahdet setit ja Jokru jälleen kolme hieman lyhyempää. Ja aika luksusta, kun hallilla ei ollut ketään samaan aikaan. Käytännössä treenattiin kahdella kentällä, kätevää ei tarvinu säätää rimojen kanssa ;) kun valkoiset teki omallaan ja Jokru omallaan.

Jippumasi teki pikkuruisia radanpätkiä, pääasiassa kuitenkin keinua ja puomia. Pimeisiin putkiin lähetyksiä ja ylipäänsä koitin keskittyä rytmittämisee, jolloin sain lähetettyä Masiakin hieman kauempaa esteille. Masin keinu alkaa olla niin loistavalla mallilla, että otan seuraavaksi tehtäväksi kisakalenterin katselun. ;) Siistiä! Jipsi on vaan kaikenkaikkiaan niin iso sydän! <3 se on niin unelma koira mulle aksaan! Ah, kaippa sitä senkin kanssa vois kisoja hiljalleen alkaa harkita. Mutta ehkä ei kannata ahnehtia heti kerralla.. ;) tai sitten kannattaa. :D

Jokrun kanssa tsekattiin tutut; kepit, keinu ja puomi. Lisäksi hieman muuria ja pituutta jajaja. Kyllä sille vaan vauhtia alkaa tulemaan. :) Kepit on todella hyvällä mallilla! Ilman ohjureita menee ihan loistavasti kokonaiset kepit, kun en yhdistä vielä mitään kovin kummoisia ohjauksia tai vedätyksiä tms. Pitäis vaan niitä häiriöitäkin lisätä. Keinu ei jänskättänyt juurikaan, varovaisen oloisesti se toki mennään joka kerta, mutta koitan nyt vain vahvistaa ja kasvattaa pojulle luottoa suoritukseen. :) Ihan niinkun puomillakin on tehty! Puomikin kokeitiin vikassa setissä, ekalla suorituksella aavistuksen varovasti (lisähuomiona että puomi oli ekaa kertaa käytännössä ihan sivuseinässä kiinni) mutta toisella kerralla jo kunnon vauhdilla. Lisäksi tosiaan muistuteltiin hieman muuria, testasin jopa takaakierrot siihen ja pituutta (siihen mm leikkaukset). Pimeät putkikulmat tuntui sujuvan oikein hienosti.

Hemmetti! On mulla vaan makeet aksakoirat! <3 Tykkään!!

Mitähän kaikkea muuta onkaan treenailtu.. Eilen tehtiin takapihalla pienet tokot kaikkien kanssa. Jokrun kanssa meillä on ollut teemana kapulamotivaatiot Piian treeneistä saatujen läksyjen mukaisesti. Ja hienosti sujuu! Aavistuksen olen varmaan samalla saanut myös kestoa kapulan pitoon palautuksen yhteydessä. Toisaalti, ollaan tehty niin minimaalisella matkalla juurikin vain hetsaten kovasti. Sitä motivaatiota lisäten! :) Ja itseasiassa tismalleen samaa juttua olen testaillut nyt Masin noudon kanssa ja luulen, että pikku hiljaa siihenkin alkaa motivaatio kasvamaan. Jee! Jospa mä vielä Masistakin saan ihan kunnon tokokoiran! :) Jee! Jipsillä on taas jo valmiiksi ihan mieletön motivaatio noutamiseen. Sen kanssa ollaan hiljalleen lisätty kapulan pitoa nimenomaan sivulla ja seuraamisen yhteydessä.

Jokrun kanssa ollaan muistettu tehdä pihalla myös jälkikeppien nuuskutusta. Aiemmat pari kertaa jätkä paikallisti&haki tosi hienosti kepit, mutta juurikin eilen esiintyi taas pitkästä aikaa viime syksyistä probleemaa. Eli Jokru selkeesti paikallisti kepin, mutta jatkoi matkaa seuraavalle. Sen mielestä se keppien (tai ylipäänsä minkä vaan jutun) etsiminen on niin paljon siistimpää, kun niiden tuominen mulle. Hienosti se tuo silti kepitkin ihan käteen asti, siinä ei ole mitään ongelmia, mutta se motivaatio siihen ylipäänsä.

Toissa viikonloppuna päästiin Jokrun kanssa treenailemaan Miikun kasvattipäiville. Tällä kertaa vuorossa oli pk-treenailuja, meillä esineruudun ja jäljen merkeissä. Mutta ennen kaikkea nähtiin Haloa lukuunottamatta kaikki sisarukset. Chicokin ensimmäistä kertaa! :) Se oli ihan hurjan pätevä ja komea! Ulkoisesti kovin saman oloinen jätkä kun Halo. Mä jouduin itse poikkeamaan treenien jälkeen kotosalla, mutta sain lykättyä Jokrun Tanjan matkaan, niin sekin pääsi mukaan porukkakuvaan. Lainataan tähän Miikun ottama kuva kakaroista ja Priimasta.

Miikku oli hauskasti järjestänyt kakarat niin, että Priiman toisella puolella oli silakat ja toisella karvasemmat. Ja kuten kuvasti näkyy, Jokru on kerännyt selkeesti pentueesta kaikki ylimääräiset korkeussentit. ;) Eikä se ihan kaposimmastakaan päästä ole. ;)

Päivän treeneistä jokunen sana. Jokrun kanssa päästiin kokeilemaan täysikokoista esineruutua ekan kerran ikinä. Jätkä haki yhteensä kolme esinettä ruudusta, eka oli noin viiden metrin päässä ja poju näki selkeästi, mihin esine pudotettiin. Toka esine heitettiin jo noin 10 metrin päähän. Ja kolmas oli muistaakseni vielä jonkun verran kauempana ja sekin viskattiin piiloon. Ekat kaksi esinettä oli Jokrulle niin pala kakkua ja hienosti vielä palauttikin ne mulle käteen asti. Kolmas oli selkeesti haastavampi, kertaalleen Jokru jo juoksi melkein takaisinkin, mutta älysin kerrankin olla sanomatta mitään ja niin se poju jatkoi hommia. Ihan superisti se käytti nenää jokaisen esineen kohdalla ja vikassa se joutui jo todella töihin. :) Mutta olipa hienoa! Noi nenäjutut on niin Jokrun juttuja! Ja olipa hienoa päästä kokeilemaan tollai, kun hieman kokeneemmat pk-lajien harrastajat antoi vinkkejä ja laittoi ennen kaikkea kokeilemaan. Kannatti! :)

Miikku ystävällisesti talloi Jokrulle lyhyen jäljen, johon halusin päästä kokeilemaan keppejäkin. Neljä keppiä, joista kaksi nousi ja nekin vähän niin ja näin. Jokru kyllä Jäljestää, mutta ei sillä ole motivaatiota niihin keppeihin. Höh! Mutta olipa hyvä silti kokeilla. Tiedetään, että pelkkiä keppitreenejä jatketaan.