Sivut

tiistai 3. marraskuuta 2015

Kaarina-aksaa

Eli sitä parasta sellaista.. Kipasin eilen taas Kaarinassa Janitan yksärillä (nyyh, syksyn viimeinen!) tällä kertaa Jipsin ja Jokrun kanssa. Ja wau!! Oli niin siisti tunti! :) Ensin taas kisanomaisena läpi molemmilla ja varsinkin Jipsin kanssa tuli niin tyypillisiä virheitä kisoistakin. Siistiä päästä siis kuulema, mikä näissä kohdissa mätti! ;)

Ja sitten päästiin taas treenaamaan ja ehdittiin käymään molempien kanssa koko rata läpi uudelleen. Radassa oli parikin peruspyörityskohtaa, mitä kisoissakin tykätään aina välillä laittaa. Ja ensin treenasin Jipsin kanssa, mutta niin monessa kohtaa täysin samat jutut päti myös Jokruun.  ;) yllättäen!

Jipsille täytyy käyttää vekkiä tai sylivekkiä tai jotain hieman pyöristämään linjaa, jotta se ei hypätäleiskauta ihan miten sattuu, kun ei tiedä ajoissa jatkoa. Noissa hyppypyörityksissä, kun itse ei periaatteessa paljoa tarvi tai saa liikkua, niin pitää silti ottaa se huolellinen askel ponnistuspisteeseen ja kun koira laskeutuu, niin uudelleen askel ponnistuspisteeseen. Eihän se sen vaikeampaa ole! ;) Silti, kun koira laskeutuu, niin kontakti koiraan ja uudelle esteelle "lähetys" jne. Perusasiat tarvii muistaa lähes joka paikassa. :) yllättävää! Aivan loistavat vinkit (ei ne mitään salaisuuksia ole, varsinkin kun aivan perusasioiden äärellä edelleen...) sain Jipsin kanssa poispäinkäännökseen. Jouduin jossain kohtaa vähentämään niiden käyttöä, kun mukamas käänsi liikaa. No ne kääni liikaa, koska mä katseella ohjannu sitä koiran linjaa MYÖS sieltä laskeutumispisteestä asti!! Eli kun koira tarvii lähettää kauempaa esteelle, huolellinen lähetys kohti ponnistuspaikkaa, heti poispäinkäännös valmiiksi ja katse laskeutusmispisteeseen ja koiran linjaan. Eikä kääntänytkään lainkaan liikaa! :) Toinen perinteinen kieltojen paikka meillä Jipsin kanssa on ollut sellainen tilanne, jossa koira hieman kaartaa ja ikäänkui häviää mun näköpiiristä. Noissa tilanteissa mä helposti jään paikoilleni odottamaan, että koira palaa takaisin mun ohjaukseen, jolloin seison sitten aivan koiran edessä. Nytkin sellainen paikka löytyi radasta, suoran luukutusputken jälkeen piti tehdä valssi (missä onnistuin huikean hyvin!), jonka jälkeen monen monta kertaa Jipsi kaarsi hieman pidemmän kurvin vauhdista johtuen. Seuraava hyppy, joka hypättiin musta poispäin, meni monta kertaa takaakierroksi, koska jäin paikoilleni odottamaan koiraa ja koska seisoin täysin keskellä rimaa niin eihän se koira sitä hyppyä voi ottaa. Eli liiku!! Vaikka se koira nanosekunniksi häviäisikin, niin liiku silti ja ohjaa sitä linjaa!! Noihin mun pitää keskittyä, enkä saa jäädä paikoilleni seisomaan!

Tärkein läksy mulle tuli kuitenkin noiden edellisten lisäksi, koiran silmiin katsominen! Toi on alkanut enenevässä määrin mua häiritsemään viime aikoina, kun jatkuvasti on ikävä tunne etten näe koiran silmiä. Tää tuli hyvin esille kepeille viennin yhteydessä erityisesti Jokrun kanssa. Ennen keppejä oli mutkaputki, johon piti lähettää hieman kauempaa jotta kepeille ehti niistämään. Keppien vieressä oli kuitenkin hyppy, jonka Jokrun helposti otti. Niiston tein vasemmassa kädellä, mutta koska paikka oli sellainen, että koiran oli vaikea nähdä mun kättä niin kun koira tuli putkesta, oikealla kädellä koiran huomio ja siitä niisto kepeille. Tässä kohdassa sain Jokrun kanssa oikein kokeilla erikseen, että kun koira tulee putkesta, niin oikeasti katson sen silmiä. Kun niin tein, niin eipä ollut epäilystäkään etteikö Jokru olisi tullut suoraan mun ohjaukseen kepeille eikä edes harkinnut hämyhyppyä vieressä. Jee! :)

Summa summarum.... Jipsille kannattaa todellakin käyttää poispäinkäännöksiä, jotta vältytään aivan turhilta kaarroksilta (aikatasoituksessa muiden hyväksi.... siihen meillä ei ole varaa!)!! Ja todellakin niitä taas käytetään! Mun tarvitsee vain kääntää se katse välittömästi koiran laskeutumispaikkaa ja siitä edelleen koiran linjaan. Mä olen niin perusasioiden äärellä, edelleen ja aina vaan ;) kontakti koiraan, lukitus ja ennakointi! :D Toi sama katse koirassa pätee mulla aivan kaikissa ohjauksissa, joissa joudun jättämään koiran hetkeksi selän taakse. Jokrulle poispäinkäännös on tällä hetkellä aivan liian tiukka eikä sitä tarvita. Jokru kulkee vielä niin kiltisti multa kysyen, niin sille toimii paljon paremmin vaan lähetykset. Mutta samallalailla katse koiran linjassa ja lähetys kohti ponnistuspaikkaa (oikeasti varpaat sinne päin!) ja katse laskeutusmispisteessä jne. :)

Kotiläksyksi ehdottomasti siis koiran silmiin katsominen (tarvittaessa!). Mun tarvii alkaa opettelemaan sitä tommosissa helpommissa kohdissa, kun esimerkiksi koira tulee putkesta. Siinä se olikin aika helppo! Ja miten paljon helpommaksi homma tulee koirallekin! Tuossa sen näki niin hyvin! Jokrulla oli aivan päivän selvää, mihin jatketaan ja mitä tehdään seuraavaksi. :) Ja sehän mun tavoite numero yksi on radalla; tehdä työ mahdollisimman helpoksi koiralle! Mun täytyy muistaa Jipsin ja Jokrun kanssa aksaamisen ero; Jipsiin voin täysin luottaa ja antaa sille sen oman roolin radalla, mutta Jokrulta en voi vielä vaatia samaa. Mä voin Jokrua opettaa siihen, mutta siihen asti kun se ehtii kerätä riittävästi kokemusta, mun tarvii kuitenkin tukea sitä ja vahvistaa entisestään sen suorituksta, jotta se saa varmuutta tekemiseen. Mä en voi vaatia Jokrulta samaa kun Jipsiltä, mutta toisaalti lapsenvahtia ei Jokrukaan radalla tarvi! ;)

Mun on pitänyt jo aiemmin lisätä tänne Janitan kirjoittamat agilityn 10 sääntöä, jotka ovat siis tässä:



Lainattu OneMind Dogs:n sivuilta: Agilityn 10 sääntöä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti