Haju- ja aksakuplia

Kuplia Jokrun kanssa siis.. :D taas on jokunen juttu kirjaamatta ja aloitetaan viimeisimmästä. Tänään kävästiin Jokrun kanssa Riman kisoissa (mä ekaa kertaa siellä ikinä) ja pyörähdettiinkin vain yksi ykkösten startti. Olin ilmonnut kuitenkin kahdelle aksaradalle, mutta niin vain kävi että napattiin vika luva heti ekalta radalta. Ennakkoasetelmat oli mun osalta kaikkea muuta, kun hyvät.. tai noh, lähtönumero 4 oli kyllä hyvä mutta silti meinattiin myöhästyä startista ja juostiin lähtöviivalle kiireellä. Ei hyvä! Tän seurauksena mulla jäi tasku, jossa oli namit, auki jonka seurauksena huomasin yhdessä kohtaa rataa että sinne lensi kasa nameja maahan... argg! Siinä just lähetin Jokrun putkeen ja sain kaiveltua taskun kiinni.. :D ja matka jatkui. Seuraavaan putkeen käskytin Jokrua kiipeemään.. ;) koira vilkas mua, et mitä hemmettiä sä horiset ja kipas putkeen. :D Kiitos Jokke! Kepit löytyi hyvin, vaikka hieman niitä mietin et olisi ehtinyt sinne niistämäänkin kyllä.. mut en sitte menny. Loppusuorana oli semmonen vaatimaton hypyn, muurin, pituuden ja hypyn suora. Huhhuh!! Muurin jälkeen Jokru meinas jo kääntyä enempikin mua kohti ja sain sen aikalailla juuri ja juuri pituudelle. Onneksi Jokke TAAS kiltisti auttoi ja loikkasi vielä pituudenkin ihan nätisti. Maalissa mulla oli hitusen kiire päästä huikkaamaan ratatyöntekijöille, et pudotin sitten kasan nameja sinne radalle.. Hetken kävi mielessä, et tuleekohan mulle tuosta seurauksena hylly, vaikka tahaton juttu olikin. No ei onneksi ja ratatyöntekijätkin ehti keräilemään namit maasta, etteivät ainakaan häirinneet seuraavia kisaajia. Huh! Tän kaiken häslingin jälkeen oli hieman epävarma fiilis, et oliko se siltikään nolla. :D Mutta olihan se ja ei muuta kun serti kainaloon ja kotiin. :D Jee!!

Mä oon tainnut ennenkin jo todeta tai ainakin olen sitä kovasti omassa päässäni miettinyt.. että me aletaan Jokrun kanssa saavuttaa aksassa sellaista omaa kuplaa ja flow-fiilistä, mistä mä olen vain voinut haaveilla. Jipsin kanssahan meillä aksa on parhaillaan ja enimmäkseen tuota, mutta se, että sama alkaa olla hyppysissä jo NYT Jokrun kanssa. <3 Ihan huippua! Tän fiiliksen mä haluun ennen kaikkea pitää! Me nautitaan todella siitä, mitä me tehdään ja me tehdään sitä Yhdessä. Ihanaa!! Ja näköjään kisa kisalta me aletaan saada tuota omaa kuplaa kantamaan myös kisaradan ulkopuolellekin. Me lähestulkoon päästiin lähtöviivalle ilman hyökkimisiä, kun vielä aavistus saataisiin sitä omaa tilaa niin sitten kaikki olis ihan bueno. Tuollakin vaan se hallin odottelutila oli niin ahdas ja pieni! Ja kun niin monet tunkee jopa niiden turistikoirien (tai siis ei siinä luokassa kisaavien koirien) kanssa sinne halliin. Mutta ei sillä, kyllä meillä vielä koittaa sekin starttipäivä kun Jokke vähät välittää muista ja me voidaan olla siinä meidän omassa kuplassa. :) Mutta juuri noita tilanteita vaan pitää päästä treenaamaan! Ei niihin muu auta. Ja itseasiassa tänäänkin kävi sinänsä positiivinen vahinko siinä maalintulon jälkeen kun koitettiin poistua hallista ja siinä aika lähellä oli joku vieras koira, niin siinä kun se olikin ihan lähellä niin eihän se Jokke sille mitään siinä sanonutkaan. Eli MUN pitää oikeesti päästä siitä ajatuksesta eroon, että J ketään söisi. :D Mutta summasummarum tästä päivästä, aksaeuforiaa lisää :) ja ei muuta kun kokemuksia ja treeniä hakemaan tosta radan ympärillä olevasta tilasta. Seurauttaminen ja ylipäänsä jatkuvan tehtävän antaminen on kuitenkin se meidän juttu samoin kun lelu! Jokrulle ei kelpaa namit siinä vireessä ainakaan mun kanssa tällä hetkellä. Opimme päivä päivältä lisää ja onni kaikessa, me todella nautitaan tosta itse aksasta!! <3 Ihana Jokke!

Hajukuplaa saatiin kokea torstaina, kun oli meidän id jatkiksen viimeinen treenikerta. Tehtiin aika uudentyyppisiä treenejä.. hajut oli tällä kertaa semmosissa betoniharkoissa ja niitä oli kaikkiaan ainakin seitsemän; kohde, pari vierasta hajua sekä tyhjiä. Ekalla kierroksella harkot oli ympyrän muodossa, mikä oli ihan uusi juttu. Seuraavalla kierroksella ne oli seinän vieressä niin, että mukana oli seinän kulma ja viimeisellä kierroksella harkkoja vähennettiin viiteen ja ne oli suoralla seinustalla. Ympyrä ja kulma oli selkeesti Jokrulle haastavat ja mun tarvi ns tukea sitä kulkemalla mukana, jotta lähti oikein edes haistelemaan kaikkia purkkeja. Palkkasin heti, kun J haistoi kohdetta. Olin kyllä näkevinäni jokaisella kohdehajun haistelulla kuitenkin selkeen ilmaisunkin, mutta halusin silti vaan ja ainoastaan vahvistaa sen oikean haistelusta. Siitä syystä siis heti palkka.