Eilen oltiin Piian ihan loistavissa tokotreeneissä ja vaikka ukkonen kovasti pelottelin nurkan takana, niin touhuilu vaikutti jo ihan tokoilulta. ;) Treenailtiin tunnin verran, missä ajassa ehdin tekemään erittäin sujuvasti molempien omien koissujen kanssa erittäin hyvät ja tehokkaat setit.
Molempien otuksien kanssa olennaisimpana teemana oli oikean vireen löytäminen. Jipsin kanssa kokeilin oikeesti varmaan ekaa kertaa kunnolla niin, että leikin hetken sen kanssa lelulla ja sitte vielä hetsailin sillä, josta lähdettiin suoraan lennosta seuraamaan. Ja tehtiin muuten ihan loistavaa seuraamista! Tehtiin aikalailla pieniä pätkiä, pari käännöstä ja sitte lelupalkka. Jossain kohtaa oikein hetsaamalla meinasin saada Jipullakin vähän keulimaan ja se yritti haukkua kuin aksassa, ja sitte laskettiin vähän. :) Pienten seuraamisten lisäksi tehtiin pariin otteeseen kaukoja, liikkeestä seisomista ja yksi erittäin hyvä vauhtiluoksetulo.
Masin kanssa saa nyt vähän enemmän vielä panostaa ihan perusperusjuttuihin. Kokeiltiin samallalailla ihan pieniä seuraamisia leikin yhteydessä. Ja sivulle tuloja niin, että hetsasin vähän lelulla ja pidin pannasta kiinni ja käskin istumaan. Tästä lähdin itse rauhassa kävelemään poispäin ja kutsuin otuksen sivulle. Tää juttu lähti edistymään jo ihan mielettömän hyvin tässä yhdessä treenissä. Masin kanssa tarvii siis entisestään vahvistaa sille halua tehdä mun kanssa ja halua hakea perusasentoon. Masi pääsi myös osallistumaan paikkamakuuseen ryhmässä, kun kerran sellaiseen oli mahis, ja ilman mun alkusössimisiä otus pysyi hienosti 3min. Kävin toki palkkailemassa välillä ja tein häiriötä kiertämällä otusta ympäri, lisäksi käänsin välillä selän otukselle jne. Hienosti se vaan pysyy! Mutta mun tarvii ehdottomasti lisätä tähänkin häiriöitä aika reippaasti ja ainakin helpoiten nyt alkuun saan sitä tollai liikkumalla otuksen ympäri. Niin kun tarvitaan häiriötreeniä ihan kaikkeen ympärillään tapahtuvaan! Tässä suhteessa tommoset lasten leikkipuistojen vieressä olevat hiekkakentät on just ihan parhaita, kun koko ajan kuuluu ääniä ja joku juoksee jne.
Tää on edelleen mulle itselle kaikkein suurin ajatusmuutos sen suhteen, että myös tokossa se korkeampi vire on vaan hyvästä. Miksi mä ihmettelen, että Jips tekee vähän veltosti jotain liikettä, jos mä ite olen ihan veltto enkä nostata otusta laisinkaan?! Ei sitä vireen nousua tarvi pelätä ja vireen tulee olla hyvä kaveri! ;) Onneks mun otuksilla on hyvät moottorit ja niiden vireen nosto onnistuu erittäin helposti.
Entistä enemmän mun tarvii myös muistaa ihan kaikessa arjessakin vahvistaa erityisesti Masille sitä, että kaikki vähänkään kiva saadaan AINA mun kautta. Ja tarkoitan tällä nyt sitä, et mitä vaan otus haluaa tehdä, niin sen tarvii ensin ottaa muhun kontakti ja esim käsikosketus (näppärä ihan kaikkialla) ja sitten pääsee ovesta tai pääsee haistelemaan tms. Tää pitäis aina vaan muistaa! Tarvii taas oikeesti opetella itekin, et ton arkitreenin kautta saa niin paljon enemmä vahvisteita juttuihin, kun vain erikseen tokotreeneissä. Mä tiedän meidän tulleen jo pitkän tien siinä suhteessa, et otus ylipäänsä haluaa tehdä mun kanssa, mut ainahan tää voi parantuakin. ;) Tai siis, Masilla kun on niin hyvä moottori ja se ON oikeesti innoissaan tekemisestä, niin sitä kautta kaikkea touhua on kohtuullisenkin helppo kehittää entisestään. Näiden muutamien yhteistreenien ansiosta mä oon voinu todeta, et ne varsinaiset liikkeet rakentuu oikeesti ihan itsellään siinä sivussa, kun saa kaiken muun yhteistyön kehittymään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti