Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Marian valvovan silmän alle. Mä niin tarvisin tämmösiä treenejä useamminkin. Tai siis sekä minä että Masi. Meillä olis niin miljoona juttua treenattavana, mut kun ei niistä oo tulevinaan mitään ominpäin. Ehkä mun nyt vaan tarvii ottaa itteä niskasta kiinni! ;)
Isoin huomio tuli viimeistään lauantain treenissä, olen tosin miettinyt asiaa aiemminkin. Oon aina ollu sitä mieltä, et Jips ja Masi olis muka jotenkin samanlaisia ohjattavia aksassa. Noh, onhan ne pieniä ja valkoisia, mut siihen se taitaa jäädä. :D Siinä missä Jips on niin sairaan kiltti, et se tekee lähes poikkeuksetta, mitä sanon riippumatta vähän ohjauksesta. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono juttu. Mutta Masi ei tee kyllä mitään, mitä sanon, vaan se otus lukee ihan pelkästään mun jalkoja. Mun pitäis olla entistä huolellisempi, mihin varpaat osoittaa milloinkin jne. Onhan toi toki hyväkin, niin jospa mä vihdoin joutuisin opiskelemaan huolellisempaa ohjausta, eikä huiskimista sinne tänne ja tonne. Lisäksi joudun opiskelemaan oman liikkeen rytmitystä, mikä on niin helkutin vaikeeta ymsymsyms. :)
Tottakai fakta on myös se, et Masin kanssa on treenattu niin paljon vähemmän, että eihän se raukka voi osata kaikkea. :) Toisaalti, jos mun ohjaaminen olisi oikeasti parempaa, niin kyllähän se otus menisi ja tekisi paljonkin. Ei sillä, eiköhän meidän tekemisessä ole jotain hyvääkin. Masi kuitenkin hakee hyvin esteitä ja osaa monen monta ohjausta. Treenissä (ainakin lauantaina) Masi teki todella hienoja puomin ja A:n kontakteja. :) Haastava keppikulmakin saatiin pienen takkuamisen jälkeen sujumaan. Että paljon on hyvää, jos on treenattavaakin. Vähän olisi ajatuksissa jäädä pienelle kisatauolle treenailemaan kaikkia treenilistan juttuja ja katella kisoja sitten taas keväällä. Ehkä! Mut ainakin sitten, kun siltä taas tuntuu. Sunnuntain kisojen jälkeen tää fiilis vahvistui entisestään.
Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa kaksi starttia Tamskin kisoissa ja kaupanpäälle russeleiden finaali, mikäli homma menee putkeen. Kisan yhteydessä käytiin siis russeleiden mestaruuskilpailut. Mutta ei tarvinu kisata finaaliradalla... ;) Ekaa kertaa harmitti oikeesti oma tyhmä moka hypärillä! Me ei olla paljoa hypäreillä hurrailtu, mutta tällä kertaa tehtiin ihan huippuhyvä rata! Lukuunottamatta yhtä mun huolimatonta pimeään putkeen lähetystä! Voihan hemmetti! Luotin, kun otus osaa kyllä hakea pimeät putket, että kyllähän se huiskaisemalla sinne lähtee. No, eipä lähteny. Ja sitte sekos omat pasmat sekunnin murto-osaksi ja sinnehän se otus livahti väärään päähän. Äsh! Jatkettiin kuitenkin loppuun ja tästä edelleen pointsit itselle, kun nykyään kykenen jo toisinaan kokoamaan itseni tommosen mokan jälkeen. Loppurata sujui ihan superisti ja kepitkin meni ekasta. Jes! Tosi hyvä fiilis!
Seuraava rata oli agirata ja edellispäivän treenin onnistuneista kontakteista innostuneena ajattelin, että kyllähän ne sujuu ihan samanlaisesti nytkin. Hohhoijaa! Keinujänskätys oli näemmä palannut ja jäi ketuttamaan, kun en auttanut otusta tässä enempää. Toisella yrityksellä otus sitten ennen alastulokontaktia pois ja jatkoin matkaa. Hyi mua! Kun kerran virhe jo oli tullut, niin miksen oikeesti kädellä auttanut paremmin.. miksen, oi miksen?! Seuraavana kontaktiesteenä tuli A, johon otus ei suinkaan ollut pysähtymässä. Onneksi totesin siinä samantien, et nyt riittää ja lähdetiin pois. Varmaan ekaa kertaa ikinä lähdin oikeesti kesken radan pois. Mutta hyvä niin!
Että semmosta! Hypäri jäi harmittamaan mua oman sössimisen takia. Masi oli Loistava! :) Treenilista olis tosiaan niin pitkä, et sitä pitäis ehdottomasti jäädä purkamaan.. Toisaalti mua niin houkuttaisi lippu kolmosiin, kun ei se ole enää "kun" yhdestä luvasta kiinni ja hypäriltäkin se voidaan vastaanottaa. ;) Toisaalti, kolmosiin me ei olla valmiita vielä läheskään, joten onko sillä niin väliä jäädäänkö tauolla kakkosissa vai kolmosissa..? ;)
Mä en ois malttanu lähteä hallilta pois, kun oli niin kiva katsella kaikkia taitavia russelikoirakkoja. Kisat oli kuitenkin jonkun kaksi (!) tuntia myöhässä ja Jips oli joutunut olemaan jo riittävän kauan yksin. Ilta nautiskeltiin koissujen kanssa, poltin takassa tulta varmaan jonkun kaksi tuntia, jota istuskeltiin sohvalla katselemassa. :) Elämä on aika luksusta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti