Sivut

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Aksaa ja aina vaan aksaa...

Viikonlopun ohjelma oli hyvin aksapainotteinen, jälleen kerran. Tällä kertaa kuitenkin treenien merkeissä. :)

Lauantaina molemmat koirulaiset pääsi osallistumaan Marian treeniin. Treeni oli vallan mainio ja kumpainen otus oli jälleen loistavia! :) Päivän keli oli muutenkin aurinkoisen keväinen, joten eipä ollut olosuhteissa valittamista lenkkeilessäkään. Päivän treenirata oli päällejuoksupainotteinen ja kävi hyvin selväksi, mitä me treenaillaan jatkossa. Jipsillekin on jostain tullut ihme ajatus siitä, että jos lähetän sen hypylle takaakiertoon, niin eipähän sitä hyppyä nyt ihan välttämättä tarvi siitä ottaa. Mä oon jo hetken aikaa todennutkin esimerkiksi kisoissa joutuvani varmistamaan nämä myös Jipsin kanssa. Pitäisköhän ottaa kuitenkin asia treenilistalle?!

Masin kanssa tuli varmaan ensimmäistä kertaa häivähdys mieleen, et mähän taidan luottaa tähän otukseen. :D ajoittain meno tuntui jo todella hyvältä! Teen usein, kuten tälläkin kertaa, niin että treenaan ensin Masin kanssa ja sitten vasta Jipsin. Jipsin kanssa mennessä totean, että enhän mä Masin kanssa edes juossut.... Pitäis kyllä saada Masille paljon enemmän ihan ratatreeniä.

Sunnuntaina treenaamaan pääsi vain Jips ja jos joku asia harmitti päivässä, niin se oli se, etten ostanut treeniä myös Masille! ;) Päästiin osallistumaan tamskilaisten valmennusryhmän treeniin, jonka piti Tuulia Liuhto. Päivän ratana oli sellainen lähes 40 esteen pätkä, mikä saatiin kuin saatiinkin treenattua Jipsin kanssa loppuun asti! Huh! Ja voin todeta Jipsin olleen ihan HUIKEA! :D Se on niin makee aksakoira ja mä niin nautin sen kanssa aksaamisesta! :)

Mulle tuli ihan uusi tuttavuuskin ohjauksen merkeissä, meinaan vippaus. Ja nyt kun tarkemmin muistelen, niin onhan mä kerran Tanjan kanssa tuota kokeillut. ;) ilmankos se sujui heti... Nää on kuitenkin näitä kummallisia, mitä ei tarvi sen kummenmmin opettaa koiralle. Treenirata oli tosiaan muutenkin ihan huippu, sai luukuttaa niin paljon kun jaloista lähti. :) ekassa pätkässä mulla tosin meinasi alkaa krampata toinen jalka ja kävellessä teki tiukkaa. Pienet venytykset onneksi kuitenkin auttoi ja pystyin vetämään toisenkin setin ihan täysillä. Tulee niin huikea fiilis itselle, sen aksaamisfiiliksen lisäksi, kun saa luukuttaa ihan täysiä ja huomaa ehtivänsä joka paikkaan. :D ihanaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti