Päivä alkoi kovin normaalisti ja mun annettiin ladata akkuja taas noiden typärien työpäivien ajan.. Välillä mulla käykin aika vähän pitkäksi ja koitan viihdyttää itseäni mm heittelemällä leluja lelukopan tyhjäksi tai repimällä noita typeriä pissapapereita... Jippu ja Masi, siis ne mun valkoiset perheenjäsenet, jotka muuten leikkii ihan kummallisia leikkejä (pliis.. älkää kertoko niille, ettei ne jätä mua kokonaan ulkopuoliseksi!), ei innostu yhtään päivän aikana leikkimään mun kanssa.. Ne ei oo kertaakaan suostunu avaamaan mun porttia edes... ihan tylsiä! Ne vaan nukkuu sängyllä ja sohvalla vuorotellen koko päivän.... höh!
Onneks toinen noista remminpäistä tuli taas kotiin lopulta ja päästi mut ulos. Olikin jo kauuuuheeee hätä.... Sitte meidät pakattiin autoon niiden valkoisten kanssa ja meidät kiikutettiin mökille. Sinne samaan paikkaan, missä mä pääsin edellisellä kerralla tekemään sen mun huisin jännän oman retken. ;) jota noi kyllä nimitti katoamiseksi.. Hah! Mä missään kadoksissa ollu.. kävin vaan vähän tsekkaamassa huudeja. :) Mut en mä tällä reissulla jaksanu mihkään lähteä... mä kuulin, kun toi remminpää juttelin joidenkin kanssa ja pohti, pitäiskö mulle laittaa semmonen radiolähetin. Hitto! Mä mitään ala kantamaan metsässä.. kantakoon ite!
Käytiin me pieni lenkki oikeassa metässäkin! Siellä oli siistiä! Noi valkoiset hullut painoi menemään kuulema joidenkin hajujen perässä, enkä mä pysyny yhtään kärryillä, missä kumpikin meni... Mun piti sit vaan tyytyä hippailemaan ton remminpään kanssa. Onneks sieltä löytyi kauheesti taas kaikkia maistuvia keppejä ja käpyjä... Toi toope muuten heitteli mulle käpyjä sinne ja tänne ja käski sitte ettiä. Voi daa.... voiko helpompaa olla?! Luuleeko se oikeesti, etten mä muka haistaisi sitä kyseistä käpyä, mitä se on pitäny käsissään.
Sitte mentiin taas kotiin ja sentään jo se toinenkin remminpää oli tullut kotiin. Se sentään osaa leikkiä mun kanssa oikeita leikkejä.. ei toi toinen osaa kunnolla. Sen kanssa pitää aina lopettaa silloin, kun meno alkaa olla parasta....
Mä luulin, että tässä oli jo kaikki ohjelma, et olisin vihdoin päässy vähän sohvan kulmalle rapsuteltavaksi. Mut sitte kuulinkin tutun auton hurahduksen ja kukas muukaan siellä pihassa odotti, kun Bingo-sisko. :) voi riemua! Mitähän kivaa meillä olisi vielä ohjelmassa... :) mut pakattiin taas autoon ja lähdettiin ajelemaan. Ajettiinkin jonkinmoinen matka. Ja missä me oltiinkaan.. hmmm.. mä en osaa vielä kertoa. Se haju oli kuitenkin jokseenkin samanlainen, kun kerran aiemmin... ja siellä oli semmosia valtavia elukoita, mitkä vaan juoksi.
Sitte meidät pakattiin TAAS autoon ja mä sain onneks vähän torkahtaa. Tiiättekö, kuinka rankkaa tää tämmönen eri paikoissa käyminen on? Noi ei tajua.. ne vaan kiikuttaa meitä moneen paikkaan. Se noissa on sentään hyvää, että noissa kaikissa paikoissa saa aina nameja ja ruokaa. Voisko helpommalla saada? Ei tarvi kun olla vaan ja syötävää tarjotaan nenän eteen... Mut joku kerta me silti vielä karataan Bingiksen kanssa leikkimäänkin.
Seuraavaks meidät kiikutettiin johonkin aivan kummalliseen paikkaan. Semmoseen pimeään halliin. Mitä ihmettä... onneks siellä näkyi myös valoa tunnelin päässä. Tosin, ensin piti kivetä semmosia ihan kummallisia portaita ylös. Ne oli aika kamalat, semmoset ritilät vaan ja niistä näkyi läpi. Bingistä meinas ensin vähän jänskättää, niin mun piti isonaveljenä näyttää rohkeesti mallia... Kyllä muakin aluks vähän jänskätti (älkää pliis kertoko Bingolle!) mut mun oli vaan mentävä. Eikä se sitte lopulta niin jännää ollukaan. Ja taas sai muuten nameja! Voi vitsit..
Sitte me kuultiin vielä, et siellä jossain puskan takana oli toisilla hirveen hauskaa. Ja me mentiin kattomaan. Siellä oli tommoset huisit pallopelit käynnissä, mut mä en päässy sinnekään. On se kumma, kun mut viedään joka paikkaan, mut sit mun pitää vaan katella vieressä. Toisilla oli kauheen kivaa....
Oli kyllä aika huisi päivä! Onneks kotona sai sitte vaan loikoilla matolla ja ottaa rennosti.. sen mä osaan hyvin! :)
t. Jokru
ps. Ainiin... mun iskä on aika siisti agiliitokoira, kattokaa vaikka tästä. :) voi kun mäkin pääsisin joskus yhtä kovaaaaaa... näyttää niiiiin siistiltä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti