Syksy :)

Syksy, erityisesti aurinkoinen sellainen, on kyllä ehdottomasti hienoa aikaa! Nyt on saatu jo hetken aikaa nautiskella aurinkoisista päivistä. Vähemmän on tosin nyt ihan viime aikoina päästy metsäilemään... noh, ensinnäkään ei kyllä houkuta ne miljoonat hirvikärpäset (jota tuolta meidän vakkarimetsästä löytyy ihan hillittömästi) ja Jips on ollu sitten viikonlopun lievässä lepovuorossa. Mä luulin Jipsin saaneen ensin jonkinlaisen hiertymän varpaiden väliin lauantaina aksavalmennuksesta, seuraavaksi oletus siirtyi (taas!) mahdolliseen murtumaan ja nyt taas epäilen vahvasti hiertymää tai lievää venähdystä tms. Maanantaina tupon poistaminen Jipsin jalasta karkoitti samalla ontumisen ;) joten mitään varsinaista näkyvää probleemaa ei oo enää koko viikkoon ollut. Otetaan nyt varmuuden vuoksi rauhallisemmin...

Tästä samaisesta syystä tiistain tokoiluissa Jips pääsi osallistumaan vain jokusen seuraamisen käännöksen ja paikkamakuun verran. Tähän treenimäärään Jips oli selkeesti hyvin pettynyt! :D Masi sen sijaan teki seuraamisia lennosta, jäävistä päivän teemana oli maahanmenot sekä muutama vauhtiluoksetulo. Ainiin ja tehtiinhän me ihan lyhyeltä matkalta myös sivulle tuloja! Ylipäänsä perusasentojen suhteen tein oikein kokeiluja, kun pidin itseni vain täysin ryhdikkäänä (tai jopa yliryhdikkäänä), niin kumpainen otus tuli paremmin vierelle. Viime kokeen videoinneista päätellen kun mä kumarrun TOSI voimakkaasti koirien päälle, mikä varmasti erityisesti Jipsin kohdalla vaikuttaa koiran tekemiseen. Jipsi kun sujuvasti väistää aina, kun kumarrun vähääkään sen päälle. Tähän vois ehkä kiinnittää jatkossa enempi huomiota. :)

Eilen päästiin myös Masin kanssa, btw ihan KAKSIN, testaamaan Huittisen Annen valmennukset Sportdogparkissa. Jipsi kun osallistuu Marian valmennuksiin, niin Masille päätin ottaa Annen vastaavan kerran kuussa-paketin syksyn ajaksi. Kallistahan se on, mut ompahan ainakin takuuvarma lämmin hallitreenipaikka edes kerran kuussa. Eikä eilinen treeni ainakaan mikään pettymys ollut, sen sijaan. Mä sain tehdä Masin kanssa oikein kivoja ahaa-elämyksiä! Annen kommentti joihinkin mun ohjausideoihin oli, että eihän tänne tulla tekemään mitään ylivarmisteluja yms. Juuri niinkun onkin! :) Nyt vielä kun oppisin itsekin ottamaan huomioon ne muutkin ohjaukset rataantutustumisessa, kun ne itselle turvalliset. Niinhän se menee; aina kun poistuu omalta mukavuusalueelta, tapahtuu oppimista! Jep!

Ihan loistavaa; Masille on nyt kisojen myötä kehittynyt hieno varmuus kepeille! Eilen myöskin jopa hölkkäilin rinnalla, vaikka se käveleminen olisi se varmin vaihtoehto. ;) Ja jos en keppien aloitusta mee itse möhmeltämään mitenkään, niin hienosti otus hakee oikean välin. Yleisesti ottaen Masi on niin makee, kun sen käännökset on ihan supertiukat ja otus reagoi mun liikkeeseen ihan loistavasti! Jopa jarrutukset toimi eilen ihan loistavasti! Mä sain jossain kohtaa itselleni päälle ihan oikean aksafiilikset, aiemman hipsuttelun sijaan, ja sen jälkeen meillä onnistui radalla melkein mikä vaan! Siihen oon kovasti tyytyväinen, et uskallan nykyään rohkeesti lähteä kokeilemaan ihan mitä vaan, enkä ajattele ekana, etten ehdi jonnekin. Eilenkin huomasin ehtiväni kaikkiin suunnittelemiini persjättöihin, KUN vaan lähdin ajoissa liikkeelle. Ihan superia! :D

Tätä me just Masin kanssa ollaan kaivattukin; ihan ikiomia treenejä! Niin etten tee Jipsin kanssa ennen tai jälkeen Masin tms. Vaan, että keskityn vain ja ainoastaan Masiin! :) toki mieltä lämmitti myös kovasti Annen kehut Masin asenteesta ja tekemisen meiningistä! Onhan sillä otuksella intoa tekemiseen ja sen kaikki varmasti näkee! :) Eli todellakaan ei oo viime talvi menny hukkaan, vaikka ei ollakaan varsinaisesti aksattu niin paljoa. Niinhän nuo esteosaamiset on tässä kehittyny lyhyemmälläkin ajalla, kun vaan motivaatio tekemiseen on ollut oikea! Enkä siis tarkoita, etteikö Masilla olis aina ollut intoa tekemiseen.. lähinnä vaan tekemiseen mun KANSSA! :D Ihuna Masmus!