Lauantaina käytiin koirien kanssa Marian valmennuksessa SDP:llä. :) Vitsit, kun Maria osaakin tehdä ihan huippuja ratoja, vaativia mutta semmosia, missä saa edes välillä onnistumisen fiiliksiäkin. Tein Jipulla ja Masilla puoliksi, Jipun saadessa kuitenkin hitusen isomman osuuden treenistä. Mun olis niin pitäny ottaa kevääksi kaksi paikkaa, mut sitte kuitenkin olis toinen koira ollu poissa pelistä tms.. Jospa syksylle sitte. :)
Tehtiin eka setti Jipsin kanssa ja saatiin taas oikein hyviä pätkiä. Radan kolmantena esteenä ollut rengas meinas aluksi tuottaa Jipsille pään vaivaa ja kerran otus onnistuikin hyppäämään ihan päin (ONNEKSI kyseessä oli hajoava malli) ponnistaen jostain kilometrin päästä. Inhottavinta tossakin oli taas, kun aiheutin itse tilanteen kääntämällä pään pois koirasta.. :( huolellisuutta, huolellisuutta... TOKI otuksien tulee ottaa esteet niin huolella ja varmasti, mutta Jipsin kanssa on takana kuitenkin enemmän treenitaukoa kun treeniä. Pari päivää treenin jälkeen näyttäisi kuitenkin, ettei otukselle tullut mitään ihmeempää tästä. Keppien jälkeen tuli muutamien esteiden pätkä, missä sai todella laittaa töppöstä toisen eteen ja tehdä useampikin persjättö. Hypyille tehtiin kuitenkin myös takaakierrot, mitkä onnistui yllättän hienosti linjaamalla omaa suuntaa lievästi s-muotoon. :) Jipsin kanssa jäätiin vähän niinkun hinkkaamaan muurille lähetystä, johon otus piti lähettää vähän kauempaa... kotiläksylistalle esteiden tarjoamisen lomaan. :)
Masin kanssa jatkettiin seuraavassa setistä tästä. Huomaa, että Masin kanssa on noita esteentarjoamisia tehty hitusen enemmänkin. ;) Kumpaisellakin otuksella ilmenee toi "mitä nyt muka pitäis tehdä, kerro, kerro, kerro...?" kauheena räkytyksenä. :D Masi selkeesti tokeni huomattavasti nopeemmin ja jäi vähän miettimäänkin, et hmm, mitähän tässä voisi tehdä. Jipsille toi oli vaikea! Ja selkeästi mulla on tapana helpottaa heti.. ettei sen kultamussun tarvi ny miettiä ite liikaa. :D Ei, ei ja ei.. ei niin! Jipsille tarvii oikeesti alkaa vahvistaa myös entisestään noita tarjoomisia ihan kotonakin. Pitääpä kaivaa naksutin taas esiin ja oikeesti käyttääkin sitä!
Masin kanssa saatiin myös oikein hyvä pätkä! Musta ainakin tuntuu, kuin liikkuisin jo hitusen rohkeemmiin Masinkin kanssa. Timon treenissä niin huikeat ahaa elämykset Masin taidoista, et jospa se olis ollu mulle herätys siitä tosiasiasta, et Masikin kyllä osaa.. :D Nyt vois olla aika alkaa luottaa siihen ja vaatia siltä suorituksia. Ja se on kyllä jännä, kuinka noi Kaarinassa opitut perusasiat vaan pätee... kun mä maltan pitää sen katseeni (poskeni) koirassa, niin se kyllä menee sinne mihin haluan. :D
Kyllä toi aksa on vaan aika huikeeta ja varsinkin tommosten otusten kanssa! Ei se todellakaan mitään rakettitiedettä ole, kunhan muistaa perusasiat, niin siitä se lähtee.. ;) eikä koiran taitavaksi opettamisestakaan mitään haittaa ole. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti