Sanaton.. :)

Jos viime postauksen otsikko oli jo, että huikeaa, niin mitähän nyt.. :D ei riitä sanat enää. Ajelin eilen karvakuonojen kanssa Kaarinaan Elinan valmennukseen ja kyllä NIIN kannatti! Kertakaikkisen huikeaa..

Kyseessä oli kaukoryhmien ensimmäiset treenit, joissa Elina halusi hieman testailla koirakoiden tasoja. Rata oli sen mukaisesti hitusen haastava! ;) Mikäs sen parempaa...

Jippunen oli taas ihan huikea! Mitä enemmän mä otukseen luotan, sen paremmin se vetää. Ja toki, mitä lujempaa ite pääsen, niin... :) huh! Tuli siis juostua! Radassa oli joku miljoona persjättökohtaa, mihin ehdin kaikkiin, kun vaan juoksin. Ja käsittämätöntä kyllä Jips haki joka ainoan hypyn mun takana, kun vaan käänsin pääni. ;) Joo, niinhän sen kuuluukin, mutta silti.. Radan kepit oli tosi haastavassa kulmassa ja loppui käytönnössä mutkaputkeen. Aloitus oli haastava ja keppien loppu piti ohjata huolella. Näitä pitää siis ehdottomasti treenata! Jibu silti aloitti hienosti ja kun vaan maltoin antaa sille parin välin verran rauhaa suorittaa, jonka jälkeen tein takanaleikkauksen, niin hyvin otus pujotteli. :)

Mä niin tiedän, et me Jipun kanssa tarvitaan just tämmöstä ratatreeniä, jotta kehitytään. Toki mun pitää vahvistaa sen kaikkia este/ohjausosaamisia aina vaan, mutta ratatreeninä tarvitaan tommosta, missä mun pitää luottaa otukseen ja tehdä ja mennä. Jips osaa kyllä! Mä en saa jäädä kattelemaan tai varmistelemaan enää tätäkään vähää.

Masin kanssa mun yllätykseksi alun putkeen lähetys oli ihan pala kakkua (layeroiden puomin toiselta puolelta).. sen sijaan, kun mun piti lähettää puomin alla Masi pimeään putkeen, niin se ei enää ollukaan helppoa. Whaat?! Näitähän on treenattu paljon! Tosin ei kyllä puomin alla... ;) Masin kanssa pitää vahvistaa PALJON ohjauksia ja että ne esteet suoritetaan matkalla. Sillä meinaa tulla hätä mun perään, jos yhtään uskallan liikkua ja sitte esteet jäis suorittamatta... Eli näitä pitää oikeasti treenata. Ollaanhan me esteen tarjoamista tehty mut ilmeisesti on sit riittävän eri juttu kovassa vauhdissa... Ja palkka EI saa tulla multa, otus tuijottaa mun käsiä ihan liikaa! Ja tosiaan se ohjaava jalka PITÄÄ muistaa.. Hienosti Masikin tuli persjätöissä, kun kävin tietyt kohdat ohjaamassa jalalla. Se viimeinen askel... ;)

Todellakin siis kannatti ajella taas Turkkuseen ja käydä jopa hieman eksymässä siellä... :) Onneks ehdin kuitenkin rataantutustumiseen.