Sivut

torstai 15. toukokuuta 2014

Masi aksaa ja kakara opiskelee elämää

Käsittämätöntä, kuinka hyvä mieli tulee hyvänmielen aksatreeneistä Masin kanssa! :) Eilen käytiin SDP:llä Annen valkussa ja olipa kyllä kiva treeni. Itse olin radan alkuun suunnitellut hieman erilaista suoritusta, mutta kokeilemalla sain todeta ettei se oikein toiminut. Niinpä kokeiltiin alkuun isoa kasaa niistoja ja voi super! :D Viime nextarilla mulle taidettiin Jipsin kanssa todeta, että niistot sopii meille. Noh, varmaan saman verranhan niitä on treenattu Masinkin kanssa. Joten ylläripylläri, ne sopi myös Masille ihan hurjan hienosti! :) Mä olisin aina vaan voinut fiilistellä radan alkua, kun Anne jo totesi et vois mennä eteenpäin... ;) Kepit oli radalla sellai sopivasti keskellä, ni Masi kesti mun tehdä kaikenlaista ja silti poju suoritti hienosti. Joo, mä voisin alkaa hitusen luottaa myös Masin keppeihinKIN (se kun se oikeasti osaa aika superisti!)... Keinulla meinasi taas tulla pienen pientä jänskätystä, mikä saatiin kuitenkin korjattua jälleen.

Me tehtiin Masin kanssa monen monta ihan todella hienoa pätkää ja juttua! Kyllä se teknisesti hienosti osaa, kunhan mä vielä opin muistamaan kaikki meille sopivat jutut. Se on kuitenkin erilainen ohjattava, kun Jips...

Kakara pääsi samalla reissulla kurkkaamaan hetkeksi treenihalliin, kierrettiin koko halli ympäri, ihmeteltiin kovasti haukkuvia koiria, tarkistettiin trukki ja moottoripyödä ihan lähietäisyydellä sekä illan kruunasi vierailu juna-asemalla! :) Ahneella on piippinen loppu, tiedän... mutta ainakin tuntui sujuvan ihan kivasti eikä otus ollut moksiskaan mistään. Ja siis tuolla SDP:llä pyörittiin toki ennen Masin treenien ja treenien välissä, joten lepoaikaa tuli väliin ihan kivasti. Juna-asemalla oon käyny jokainen otuksen kanssa pentuaikana, kun siellä näkee NIIN monenlaista juttua. Päästiin kokeilemaan jopa sitä hissiäkin ja oikein sellaista lasiseinäistä. Aina välillä pysähdyttiin paikoilleen istumaan ja katseltiin vain ympärille. Alkuun toki Jokru vähän pyöritteli päätään ihmeissään vilkuillen joka puolella, mutta rauhoittui ja rentoutui mun mielestä yllättävän nopeesti.

Vaikuttaisi tosiaan siltä, että Jokrukakara ei ole oikeasti moksiskaan mistään paikoista, todellakaan alustoista tai edes hälinästä, ihmisiä käy moikkaamassa mutta ei ole kiinnostunut sen enempää. Toiset haukkuvat koirat vaikuttaa olevan ainut hieman kummallinen juttu, joten ei muuta kun niitä kohti.. :D

Aivan ihana kakara, ei voi muuta todeta! :) mun sydän on todellakin kaapattu....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti