Sivut

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Aika kuluu

Aika livahtaa kyllä sellaista vauhtia nyt, että ei mitään rajaa.. :) ei meinaa mukana pysyä.

Tärkein maininnan arvoinen juttu on viime ajoilta se, että Jokrukin on ihan virallisesti hyvinkäyttäytyvä. :) ja ansaitsi nimensä eteen lyhenteen BH. :) Jee! Kipastiin Levekin testissä, jossa tuomarina oli Jani Heinilä, mukanaan tosin tuomariharjoittelija, joka antoi palautteen meille. Oltiin viimeisessä parissa rotikkanartun kanssa. Ehdittiin kävästä hyvissä ajoin tuon rotikan kanssa pikkuruinen kävely siinä parkkiksella, mikä oli oikein ok. Sitten lopulta kuitenkin juuri ennen meidän vuoroa, suoraan sanottuna sössin itse kuitenkin Jokrun hakemisen autosta, ja hain sen melkein suoraan autosta kentälle. Ei niin! Se vireystila siinä suoraan autosta ulostullessa ja siinä tilanteessa vieras musta koira -> ei hyvä yhdistelmä meille! Eniten toki syytän tästä itseäni. Pohdin aiemmin, että olisin ottanut koiran hetkeksi kentän laidalle hengailemaan, aivan kuten tokokokeissakin on toiminut hyvin, jolloin olen saanut Jokrun katselemaan paikan ja tilanteen ennakkoon rauhassa ja laskemaan virettään. Ja mitä sitten seurasi tästä... Jokrulla tuli reagointi rotikkaa kohtaa, josta johtuen kierrokset nousi entisestään. Tää on muuten tilanne, josta sain palautetta ulkopuoliselta henkilöltä aika rajusti ja suoraan, kuinka mä annan koirani käyttäytyä näin ja kuinka mä en hallitse sitä "antamalla" sen haukkua... :D Jep!

Tuomariharjoittelija huikkasi mulle kentän laidalle, että ota rauhassa oma aikasi ja tule ilmoittautumiseen vasta sitten. Eihän meidän tarvinut odotella kun pieni hetki siinä kentän laidalla ja vetää syvään henkeä, Jokru rauhoittui silminnähden ja voitiin mennä ilmoittautumaan. Me päästiin ensimmäisenä suorittamaan meidän tottiskaaviota, joka alkaa hihnaseuruulla. Se oli arvatenkin heikkoa ja saatiinkin arvosteluksi jotain sen suuntaista. Oltiin vähän niinkun päiväkävelyllä. :D Seuruusta henkilöryhmään, jossa olikin meille hitusen liian tuttu henkilö. ;) Heinilän Jani oli loistava kommentoidessaan tuota, että hämpä taitaa vaihtaa itse tuon henkilön tilalle. :D eipä ne tuomarit tuntuneet ottaneen tuota mitenkään huonona. No juu, koiran olisi taas tän kommentoineen tyypin mukaan pitänyt olla edes sen verran hanskassa, että olisi klaarannut tilanteen ko henkilöstä riippumatta. Varmasti joo ja otan kyllä täydet "syyt" tästä itselleni, kun ei oltu tuotakaan treenattu liian tuttujen henkilöiden kanssa. Jos joskus pk-kokeisiin eksytään, niin tarvinnee ehkä tuotakin treenata esim Miikun avustuksella. ;) Mutta elämä on. :D Mikä tän testin tarkoitus onkaan?

Seuraavana vapaana seuraaminen, joka kyllä kaikkinensa sujui jo paremmin. Ei nyt todellakaan mitenkään loistavasti sekään, mutta paremmin. Henkilöryhmä suoritettiin nyt ennen varsinaista seuruukaaviota ja selvästi Jokru etsi hieman tuttua henkilöä. Varsinaiseen seuruuseen kuitenkin lähdettiin jo enempi työmoodissa. Seuruun jälkeen jäävät ja luoksari. Jäävät sujui jo tuomareidenkin mielestä kiitettävästi, kyllähän Jokru ne osaakin. Luoksarin J tuli luonnollisesti suoraan sivulle, josta tuomarit joutuvat kuulema harmikseen vähentämään pisteitä. Seuraavana vein Jokrun paikkispaikalle, jossa jälleen pienen vähennyksen arvosteluun aiheutti mun käskytys koiraa jättäessä, jolloin aika luonnollisesti käskytin sille, että odota. Olis kai voinu niitä sääntöjä lueskella sen verran tarkemmin, että näiltä turhilta pieniltä vähennyksiltä olis säästynyt. Tai sitten toisaalti, ihan sama. ;)

Kaikesta huolimatta tosiaan meidän tottisosuus oli molempien tuomareiden mielestä läpäisty ja päästiin kaupunkiosuuteen. Arvostelut oli tosiaan jotain sen suuntaista, että seuruut heikkoja tjs, jäävät oli erinomaiset, luoksari ja paikallaolo erittäin hyvät. Erikseen maininnan sain alun omasta rauhallisesta käyttäytymisestä, jonka sain siirrettyä myös koiraan. Kuulema vein hyvin koiraani läpi tottiksen.

Kaupunkiosuus käytiin tekemässä Lempäälän keskustan tuntumassa ja siellä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Ainut tilanne, mitä itsekin hieman jänskätin, oli kun autosta ulos tuleva henkilö oli sellainen hieman isokokoinen mieshenkilö.. arvatenkin Jokru haukahti siinä pari kertaa mutta istahti silti odottamaan, kun käskin. Muuten koko osuudessa ei ollut mitään. Eipä Jokrulle mitkään pyöräilijät tai lenkkeilijät mitään ihmetystä aiheuta. Sen verran toki hyvä, kun asutaan kaupunkialueella. Näin sitten tosiaan Jokrukin sai ensimmäisen tittelinsä BH PP Kahta Kauheampi. ;)

Sain samaiselta henkilöltä palautetta siitä, kuinka tein fb-päivityksen, jossa hehkutin läpimennyttä bh-koetta ja hyviä arvosteluita onnistuneista liikkeistä, mutta en maininnut lainkaan tätä koetta edeltänyttä "tapahtumaa" tai kehnoja seuruita. Mitä vitsiä! Eikö jokaisella ole oikeus kirjoittaa fb:iin omalle seinälleen aikalailla mitä haluaa?! Tai niin mä olen luullut.. en ole meinaan aiemminkaan päivityksiini aina tilittänyt onnistumisien lisäksi kaikkia epäonnistumisia. Sorpa tästä joillekin mielensäpahoittaneilla/väärinymmärtäneille lukijoille! ;) Täytyy jatkossa olla ilmeisesti hieman tarkempi sen suhteen, kenen mielipiteitä erehtyy kysymään. Tai en toki tarkoita, ettenkö ihan mielellään ota ns palautetta vastaan ja ehdotuksia treeneihin, mutta ei se silti sitä tarkoita että jäisin nyt koirani kanssa kotiin häpeämään siksi aikaa kunnes se osaa käyttäytyä jonkun mielestä mallikelpoisesti. Tai että tekisin itse koirieni kanssa niin, kun joku aina neuvoo. Mä voin vihdoin sanoa, että mulla on kohtuullisen vahva oma näkemys siitä, miten haluan koirieni kanssa elää ja olla, kuuntelen kyllä vinkkejä mutta en lähde suinpäin kaikkea tekemään. Olen oman linjani/tyylini valinnut ja sen kokenut sopivaksi meille. Olkoonkin joku sitten sitä mieltä, että koirani hyppii mun silmille. Joo, myönnän kyllä että toisille koirille haukkuminen ei ole ok, mutta mun kokemuksen mukaan Jokru ei ole läheskään ainut eikä todellakaan pahin, joka niin tekee. Toki se ei silti siihen oikeuta edes niinä harvoina kertoina, kun näin vielä käy. Monetko kerrat olen itse rauhoitellut koiriani, kun joku on meille "räjähtänyt" kisoissa tai ihan treenihallilla. Ei noi toki kivoja tilanteita ole, sen myönnän, mutta ei se maailma niihin kaadu. Koirat on koiria! Se maailman lunkeinkin sesse saattaa joku kaunis päivä keksiä jotain yllättävää ja sitten ihmetellään, että kuinkas se olikaan vapaana kun teki tuollaista. Että tällainen avautuminen! ;) Voin kertoa, että oli lievää ketutusta ilmassa näiden edellämainittujen "keskustelujen" jälkeen.

Viikonloppuna heti testin perään päästiin uudelleen Levekin kentälle ja vuorostaan aksaamaan, kun ilmosin meidät sinne kolmelle startille nurmikentälle. :D noh, olihan juoksemista.. ekalla radalla tuli ihan kesken radan fiilis, että huhhuh! :D Kolmesta radasta silti kaksi todella hyvää vitosta (ekalla radalla yksi harmillinen rima ja tokalla ite sössin kepeille viennin) ja kolmannella sitten iloinen hylly. Ohjasin alkuradan aikalailla koiran takaa ja loistava irtoaminen sai sitten Jokrun hakemaan yhden väärän putken. Mutta iloinen irtoaminen on mun mielestä silti ennemminkin hyvä juttu meidän tapauksessa. Ihan mieletön fiilis koko kisapäivästä ja erityisesti toki noi kaksi ekaa aksarataa oli ihan Loistavia! Hyvä Me! :)

Viime sunnuntaiksi olin ilmonnut edelleen Jokrun kolmelle startille Ylökkille, joista lopulta juoksin itse vain yhden ja Tanja loput. Ja ilmeisesti toi yksi starttikin plus kaikki kävelyt oli aikalailla maksimi mulle. ;) Jostain syystä kepit oli tällä kertaa hyvin haastavat. Muuten radat sujui oikein mallikkaasti! Ja on muuten kiva saada katsoa omaa koiraa sivustakin radalla, hieno se vaan on! :)