Sivut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Treenejä, treenejä.....

Aika hurahtaa eteenpäin aika hurjalla vauhdilla... ja sitä myöden nää kirjoittelut vaan yksinkertaisesti jää. Lopetan tähän kertaan sitten tän selittelyn... ;)

Viime kirjoittelun jälkeen sekä muhun että tyttöön iski taas pieni flunssa. Noh, tyttöön onneksi vaan pieni mutta muhun ihan kunnon sellainen. Olo oli kuin katujyrän alle olisi jäänyt. Juuri ja juuri jaksoi aina päivällä käydä koirien kanssa edes hitusen metsässä. Vaikkakin kummallista kyllä, mulla oli melkein aina iltaa kohti parempi olo.

Sunnuntaiksi selvisin kuitenkin tokoilemaan taas Jokrun kanssa. Katsottiin hieman noutokapulan tilannetta ja seuraamista. Seuraamista pitäis muistaa videoida aina välillä, jotta itsekin näkisi. ;) Nyt ainakin aloitin aivan liian kovalla vauhdilla ja mun käskettiin hiljentää tahtia heti alkuun. Inasenhan Jokru mua painaa jalkaa melkein koko ajan, että siihen kokeiltiin hieman erilaisia juttuja. Täytyy vaan jatkossa muistaa olla huolellinen, mistä ja milloin ja miten palkkaa. :)

Maanantaina alkoi treeniviikko taas pentukoirien treenien seuraamisella. Siellä päivän agendana oli noudon aloittaminen. Ja kapulan pitoon liittyen treenit aloitettiin tunnarikapulan käsittelyllä. Tästä innostuneena kaivoin taas yhden tunnarikapulan kotonakin esiin :)

Tiistaina JA keskiviikkona käytiin omatoimitreenailemassa. Poikien kanssa tokojuttuja ja Jipsin kanssa hieman kontakteja. Tokojutuista tuli tehtyä taas aikamoisia sillisalaatteja... :D Alustan koketusta, ruutua, merkin kiertoa, kapulan pitoa, jääviä (Masin kanssa istumista), hyppyä, kaukoja..... :D Mutta ihan todella pieniä pätkiä. Keskiviikkona innostuin oikein virittämään törppöjä maahan, missä tein hieman seuramisia, jääviä ja luoksetuloa. Viime kokeessahan Masin kanssa sille meinas noi maassa olevat matalat törpöt olla ihmeellisiä. :)

Torstaina huilittiin, kun perjantaina eli eilen suunnattiin Hannan kanssa Elinan yksärille Kaarinaan. Mun piti lähtee J-kerholaisilla, mutta torstaina bongasin Jipsin varpaiden välistä jonkun oudon patin, mitä se hieman varoi ulkona. Onneksi sain Hannan mukaan reissuun puolittamaan yksärin, niin päästiin kuitenkin Jokrun kanssa treenaamaan. Masi oli seurapoikana mukana ja hyvä niin, aika loistavat lämppä- ja jäähkälenkit se pääsi jakamaan Jokrun kanssa, kun saivat riekkua Hannan ländereiden kanssa. :D

Treenit oli taattua Elinan laatua! Me oltiin Jokrun kanssa ihan huikeita! Toi on vaan niin käsittämätöntä, mikä vaikutus Elinalla on mun tekemiseen. Ihan niinkuin Jipsin kanssakin aikoinaan, kun löydettiin meidän mahtavaa yhteistä säveltä. Nyt näyttää yhtä lupaavalta Jokrun kanssa! <3 Kun mä oikeesti liikun rohkeesti ja määrätietoisesti, niin Jokru kulkee kuin raketti. Ja se, kun Jokru ottaa jokusen kunnon laukka-askeleen, niin se menee KOVAA!! :D Mahtavaa!! Ja se on silti niin Kiltti! Ihan käsittämättömän hieno agilitypoika! Iiiiso sydän Jokrulle!! Oon tainnu mainita ennenkin, että se on aivan ykkönen opettamaan mulle maksiagiliitoa!

torstai 19. marraskuuta 2015

Koostetta osa xx

Tiistaina treenaamaan pääsin vain mä! :) Ohjelmassa oli Tanja vetämät fysiikkatreenit. Oli kyllä niin monipuoliset treenit jälleen kerran ja porukkaa oli paikalla tosi paljon. Ainiin ja ennen noita Jokru pääsi kirmailemaan Tanjan tyttöjen kanssa lenkille. Jokrun mielestä Nano on kyllä aika cool tytsy! :D Jokru on vähän epis, kun se tollai hylkää Bingiksen heti. Nanon kanssa on vaan niin siistiä juuooooossssstaaaaaa!! :D

Keskiviikkona poikkesin jälleen hallilla tokoilemassa Jokrun kanssa pienen setin. On se vaan kivaa! Ja noi setit kun malttaa pitää lyhyinä, ettei tuu väsymistä. Ei sillä, joku vois mun puheista ajatella, että meillä olis ollu jotain ongelmia motivaation säilymisen tms kanssa, mutta ei sentään. :) Pidän itse vain tärkeimpänä asiana kuitenkin nuoren koiran kanssa, että rakennetaan ennenkaikkea motivaatiota ja pidetään se tekeminen Hauskana! Vaikka Jokru selkeästi nauttiikin tekemisestä mun kanssa, niin se on silti vielä hyvin nuori poika ja ihan raakile, eikä meillä varsinkaan ole kiire mihinkään. Niin mieluummin rakennan pohjia edelleen ja aina vaan. :) Ainakin niin kauan, kun saadaan toi kapulan pito kokeen vaatimalle tasolle... ;) ja ennen kaikkea on tärkeää, että mä opin tässäkin asiassa lukemaan kunnolla tuota koiraa. Saan koiran pysymään rentona häiriöiden kasvaessa ja voidaan molemmat luottaa toisiimme ja homma pelaa silti aina vaan. :) Siinä "pieniä" tavoitteita tuleviin treeneihin..... Toki mulla on opeteltavaa ihan noiden itse temppujenkin opettamisen suhteen. Sitä varten ollaan kuitenkin nyt siellä Sarin kurssilla. :)

Eilen kävästiin myös hallilla! :) Jokru pääsi pääasiallisesti Tanjan kartturoimana treenailemaan hieman kontakteja. Jokrulla on tullu näemmä aika paljon semmosta steppailua kontakteilla, eli se paikka on hieman epäselvä. Hienosti se oikea paikka kyllä palaili mieleen, kun Tanja muistutteli. Mun tarvis nyt ahkerasti vahvistaa ensinnäkin sitä oikeaa paikkaa ja sitten toisaalti lisätä kestoa ja häiriön sietoa siihen. Erikseen toki noita.

Perjantaina oli jälleen Jipsin vuoro päästä aksaamaan Tanjan treeneihin ja aikamoiset valssitreenit olikin. Jipsin kanssa selviydyttiin kyl ihan kohtuudella noista kiemuroista. ;) Radalla sai tehdä ainoastaan valsseja ja yhteen kohtaan jonkun muun ohjauksen, eli niiston käytännössä. Ja niin tehtiinkin. Radan alkuosassa oli ns suoralla hyppyjä, joihin piti valssata jokaiseen ja ihan viimeistä lukuunottamatta ehdin noihin ihan kohtuudella. Edellytti toki, että lähdin ajoissa ja ohjasin silti huolella linjan jokaisella hypylle jne. Mutta onnistui! Loistava treeni jälleen Jippiksen kanssa!

Lauantaina Jokru pääsi vuorostaan Marian treeneihin. Tein vuorojaot tällä kertaa näin päin, kun sunnuntaille oli ohjelmassa vielä aksastartteja Jipsin kanssa Tamskin omissa kisoissa. Marian rata vaikutti paperilla ihan mahdottomalta ja livenäkin vielä aika hurjalta! :D Jokrun kanssa jätettiin suosiolla kepit väliin (niiden suorittaminen olisi vaatinut aikamoista koiran itsenäistä suorittamista, jota meillä ei ole vielä tällä hetkellä hallussa), mutta kepeille menoakin vahvistettiin niin että Maria palkkasi Jokrun kuitenkin keppien ekaan väliin. Ja kuulema putkesta tullessaan, kun käskytin kepeille niin Jokrun katse oli selvästi kääntynyt kohti keppejä. Voishan siis tuokin poika yllättää mut pujottelutaidoillaan, jos antaisin mahiksen, mutta kun ei olla edes treenetta koskaan kunnon häiriöitä saati sitten omatoimista pujottelua. ;) Eli ehkä ensin hieman treenaamme näitä erikseen. Muilta osin rata sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Saatiin todella paljon onnistumispätkiä ja Jokru oli tapansa mukaan aika huikea poika! <3

Sunnuntaille olin ilmonnut Jipsin kolmeen starttiin Tamskin kisoihin VAIKKA Jokrulla oli tokot iltapäivällä SDP:llä. Virhe.... Kun halusin kuitenkin tokoilemaan ehdottomasti. Ehdittiin sitten Jipsin kanssa juosta vain yksi ainokainen startti. Plääh! Onneksi se oli kuitenkin kohtuullisen kiva ja onnistunut, lukuunottamatta yhtä mun möhmellyskohtaa, joka maksoi varmaan pari sekunttia. Hitto! Olin yhteen kohtaan suunnitellut valssin, VAIKKA tiesin etten ehtisi ajoissa sinne. Näin Anun suunnittelevan poispäinkäännöksen siihen kohtaan ja se olis ollu paljon parempi. Mutta nolla mikä nolla taas silti... Jipsi on vaan niin iiiiiso sydän!!

Jokrun kanssa päästiin myös tokoilemaan vielä Sarin silmien alle. :) Vitsit, että toiset on vaan taitavia näkemään koirista juttuja. Saatiin ihan mielettömän hyviä vinkkejä ruutuun. Vaikka se ei ehkä ihan just meidän akuutein juttu ees oo, mutta ompahan nyt avaimet treenata sitäkin valmiimmaksi. :) Sain myös vinkkejä seuraamiseen ja sitte ehkä tärkeimpänä Jokrun haukkumiseen. Testaillaan! :)

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Koostetta, jälleen :)

Miten tää kirjoittelu nyt näin laahaa perässä kaiken aikaa.... :/ Sitten viime maanantain Kaarinan reissun on silti ehditty vaikka mitä. Keskiviikkona jatkui jälleen meidän hierontakurssi ja tällä kertaa päästiin jo itse asiaankin, eli hierontaan. Masi ei edelleenkään nauttinut oikein pöydällä pönöttämisestä, mutta maassa se antoi mun käsitellä jo oikein hienosti. Ja taisipa jopa kalvojen availu tuntua oikein mukavalta pojusta.... ;)

Torstaina päästiin jällee ID-treeneihin. :) Jee! Tällä kertaa otin autoon vain Jokrun (enkä siis valkoisia haukkumaan), jonka seurauksena (niin kai voi jo päätellä...) Jokru oli aivan oma rauhallinen itsensä, eikä lainkaan sellainen kun viime kerralla. Mitä siis opimme? Kun haluamme, että Jokru on rauhallinen autosta oton jälkeen, valkoiset ei pääse mukaan. Itse treenissä Satu oli rakennellut meille kirppispöydä puulavoista. Pöydällä oli siis jos jonkinlaista tavaraa ja ilmeisesti aika hyvin myös vieraiden ihmisten hajuilla. Tällä kertaa koirat sai etsiä toistemme hajuja ensin hajulapuilla ja aina setin viimeisenä myös jonkin käyttöesineen kautta. Tällä kertaa keksittiin myös kuvata toisten koirien suorituksia, jotta itsekin pääsee näkemään touhua hieman enempi ulkopuolisen silmin. No joo, pakko myöntää, että kyllä toi Jokrun touhu vaan tehokkaalta näyttää! Hieno Jokru! <3

Perjantain aksatreenit oli peruttu Tamskin hallilla olleiden kisojen takia. Käväsin hetken aikaa katselemassa. :) Tanjalle ja Bingelle eka luva! Jee!!

Lauantaina pakkasin J-kerholaiset autoon ennen kukonlaulua (istuttiin autossa JO klo.5.30!!!!) ja suunnattiin kohti Vantaan Ojankoa kisailemaan Jipsin kanssa. Hullun touhua, ei muuta voi todeta! Palkkana vielä tästä reissusta, Jipsille tuloksiksi yksi 10 ja kaksi hyllyä. :D Mutta Jokrun kanssa vedettiin hurjan hyvät treenit. Käytiin hallissakin kolme kertaa tokoilemassa ja koko aamupäivän aikana saatiin yksi reaktio, mikä sekin olisi ollut vältettävissä taas meikäläisen paremmalla toiminnalla. Hemmetin räkyttävät borderterrierit! ;) Saattohan toi Jokrun reaktio toki johtua siitäkin, kun mä mielessäni kirosin noi karvanaamat. :D

Sunnuntaina meillä alkoi Kärnän Sarin tokokurssi SDP:llä, mutta koska Jokrulla oli vielä illalla tiedossa aksatreenit, niin Masi joutui tuuraamaan. ;) Ja hemmetin super tokovalkoinen! <3 Mikä siinä onkin, että nytkin treenissä se esitti aivan mahtavaa seuraamista kaiken muun hyvän lisäksi? Joko Masi ottaa hieman painetta mun jännittämisestä, tai sitten yksinkertaisesti sen tekemiseen vaikuttaa niin paljon se niskan kunto. Jos se on yhtään jumissa, niin tekemisestä ei vaan tuu mitään. Ja kuka sitä nyt toki jaksais tönöttää niska kenossa, jos se on vieläpä kipeä. En minä ainakaan! Ekalla kerralla meitä oli paikalla vain kaksi!! Saatiin siis aikalailla yksityisopetusta.. ;) Masin kanssa katsottiin meidän ikuisuusaihetta eli noutokapulan pitoa. Sitkeyttä vaatii ja lisäksi sain vinkin kokeilla iltaruualla. ;)

Illalla päästiin tosiaan vielä aksailemaan Jokrun kanssa Tanjan korvaaviin treeneihin. Meidän kokonaistreeniaika oli pidempi, joten radan rakennuksen jälkeen ehdittiin vielä treenaamaankin kaksi hyvän mittaista settiä. :) Paljon tehtiin hyvää Jokrun kanssa, mutta paljon on treenattavaakin... kepit tuntui olevan ihan vaiheessa ja Jokru kyseli multa pitkin pujottelua(?), kontaktit oli vaikeat.... mä en oo treenannu niihin oikein häiriötä kunnolla. No okei, puomi päättyi suoraan seinään, että olihan se hieman haastavakin. Mutta hienosto Jokru hakee jo putket kaueampaa ja osataanhan me monia ohjauksia hienosti! Jokru tulee ohjauksiin todella hyvin, tulee siis myös lähelle mua mutta irtoaakin hienosti. Kaikenkaikkiaan siis ihan hyvällä mallilla tuntuisi olevan poika. :)

Maanantaina käytiin taas seurailemassa pentujen tokon pohjatietokurssia, mikä lie onkaan. :) Suurinta osaa asioista on Jokrun kanssa tullutkin tehtyä, kun oltiin niin pitkään mukana siellä Riitan kurssilla. Pieni tokokärpänen mua taisi taas purasta siellä Sarin kurssilla, joten tästä kuuntelusta saa juuri sopivaa lisämaustetta omiin treeneihin.

Ainiin ja kävästiinhän me aamulla itsenäisestikin treenaamassa. Jokru teki hyvän setin tokoa ja valkoiset aksaa. :) Tykästyin niin siihen su-illan Tanjan rataan, että mun oli pakko päästä kokeilemaan se valkoistenkin kanssa. ;) ja hyvinhän se meni. Ei nyt ihan nollana kummankaan kanssa, mutta aika kivasti kuitenkin. Nyt taas Jipsin kontaktit oli oikein superit, kuin myös luonnollisesti Masinkin! Kaikessa tiimellyksessä Masi oli taas sekunnin kolmijalkainen (piti ylhäällä vasenta takastaan, mitä ennenkin), joten sen treenit päättyi siihen. :( Saa nähdä, päättyikö Masin aksat täysin kokonaan tuohon episodiin. Tai se mikään episodi sinänsä, kun ei siinä tilanteessa oikein mitään käyny. Jostain syystä x Masi oli vain kolmijalkainen ja that's it. Edelleenkään en onnistunut paikantamaan jalasta yhtään mitään. :/ Otetaan nyt rauhassa, seuraillaan ja pohditaan, josko pitäis viedä lekuriin vaiko eikö. Joko se vika on siinä polvessa tai lonkassa (tää vasen puoli on nimenomaan se Kallion kuvaama huonompi puoli, mahdollinen alkava nivelrikko). Piirahan aiemmin epäili vaan ihan lihasjumin aiheuttaneen tuota. Mutta kuka sen tietää.

Jokrun tokoista innostuin hieman.... no okei, tehtiin vaan yhtä ja kahta toistoa per juttu, mutta vähän sitä sun tätä tuli tehtyä. ;) Seuraamista, luoksetuloa läheltä, ruutua, hyppyä, törpön kiertoa ja jäävistä seisomista.... :) Hieno tokokoira! Se seuraaminen on vaan niin siistiä! :) En oikein raaskisi tehdä paljoa, vaikka toki kestoa pitäiskin vähän rakentaa pikku hiljaa. Mutta kun se motivaatio on niin hyvä, niin en uskalla kokeilla rajoja siin ;) En tiedä toki, tarvitseekokaan. :) Mutta hieno tokokoira Jokru on! Kiva päästä joskus sitten kisaamaankin.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Viikkotreenit ja Jokrun hieronta

Viime viikon perjantain viikkotreeneihin pääsi tällä kertaa Jipsi! :) Sain Jokrulle ajan hierontaan pe-aamuksi, joten se sai luvan huilia viikonlopun. Jokrun kanssa mun tarvii ehdottomasti muistaa pitää maltti matkassa, ratatreenejä/kisoja korkeintaan krt viikossa. Hyvin oon kyllä tän muistanutkin, siitä pisteet itselle! Jokru on kasvava teinipoika, jolla on riittävästi työtä jo kroppansa kasvamisen kanssa. :) Hieronnassa ei silti mun peloista huolimatta ollut mitään ihmeellistä. Hieman kuonaa/perusjumia tokoniskassa, ei oikeastaan muuta. Ihan vähän jumia myös selän pitkissä lihaksissa. Mutta pääasia taas, että kaikki vähätkin jumit aukesi todella hyvin käsittelyssä. Maltilla vaan jatkoakin, niin poju saa rauhassa kasvaa.

Jipsi sai siis pe-illan onnenkortin ;) ja pääsi Tanjan treeneihin. Ohjelmassa oli taas rataa! Tarviiko edes mainita, että Jipsi oli jälleen kerran aivan huikea!! Jipsin kanssa meillä on aksassa semmonen sopiva hurlumhei-meininki, mitä odotellaan Jokrunkin kanssa. ;) Mut mä tiedän, että se sieltä tulee! Jahka saadaan sopivasti tekemistä pohjalle, ja luottoa molemmin puolin, niin kyllä se sieltä tulee. Me luukutettiin menemää. Itselle tulee aivan mieletön fiilis, kun saa juosta täysiä ja spurttailla kunnolla. On toi vaan niin koukuttava laji toi aksa! Alun pyörityksiä hieman kellotettiin, kun tein eri ohjausvalinnan mitä koutsi neuvoi. Ja meille meidän tekemä pyöritys oli ajallisesti aivan sama, kun pakkovalssi tuohon kohtaan. Toki pyörityksissä koiran vauhti on aina hitaampi, mutta jos reitti on jonkun verran lyhyempi. Noh, kumpainenkin vaihtoehto meille sinänsä toimi. Jipsin kanssa toimii oikeastaan mikä vaan juttu! :) On se vaan huippu pikkukoira! <3

Kaarina-aksaa

Eli sitä parasta sellaista.. Kipasin eilen taas Kaarinassa Janitan yksärillä (nyyh, syksyn viimeinen!) tällä kertaa Jipsin ja Jokrun kanssa. Ja wau!! Oli niin siisti tunti! :) Ensin taas kisanomaisena läpi molemmilla ja varsinkin Jipsin kanssa tuli niin tyypillisiä virheitä kisoistakin. Siistiä päästä siis kuulema, mikä näissä kohdissa mätti! ;)

Ja sitten päästiin taas treenaamaan ja ehdittiin käymään molempien kanssa koko rata läpi uudelleen. Radassa oli parikin peruspyörityskohtaa, mitä kisoissakin tykätään aina välillä laittaa. Ja ensin treenasin Jipsin kanssa, mutta niin monessa kohtaa täysin samat jutut päti myös Jokruun.  ;) yllättäen!

Jipsille täytyy käyttää vekkiä tai sylivekkiä tai jotain hieman pyöristämään linjaa, jotta se ei hypätäleiskauta ihan miten sattuu, kun ei tiedä ajoissa jatkoa. Noissa hyppypyörityksissä, kun itse ei periaatteessa paljoa tarvi tai saa liikkua, niin pitää silti ottaa se huolellinen askel ponnistuspisteeseen ja kun koira laskeutuu, niin uudelleen askel ponnistuspisteeseen. Eihän se sen vaikeampaa ole! ;) Silti, kun koira laskeutuu, niin kontakti koiraan ja uudelle esteelle "lähetys" jne. Perusasiat tarvii muistaa lähes joka paikassa. :) yllättävää! Aivan loistavat vinkit (ei ne mitään salaisuuksia ole, varsinkin kun aivan perusasioiden äärellä edelleen...) sain Jipsin kanssa poispäinkäännökseen. Jouduin jossain kohtaa vähentämään niiden käyttöä, kun mukamas käänsi liikaa. No ne kääni liikaa, koska mä katseella ohjannu sitä koiran linjaa MYÖS sieltä laskeutumispisteestä asti!! Eli kun koira tarvii lähettää kauempaa esteelle, huolellinen lähetys kohti ponnistuspaikkaa, heti poispäinkäännös valmiiksi ja katse laskeutusmispisteeseen ja koiran linjaan. Eikä kääntänytkään lainkaan liikaa! :) Toinen perinteinen kieltojen paikka meillä Jipsin kanssa on ollut sellainen tilanne, jossa koira hieman kaartaa ja ikäänkui häviää mun näköpiiristä. Noissa tilanteissa mä helposti jään paikoilleni odottamaan, että koira palaa takaisin mun ohjaukseen, jolloin seison sitten aivan koiran edessä. Nytkin sellainen paikka löytyi radasta, suoran luukutusputken jälkeen piti tehdä valssi (missä onnistuin huikean hyvin!), jonka jälkeen monen monta kertaa Jipsi kaarsi hieman pidemmän kurvin vauhdista johtuen. Seuraava hyppy, joka hypättiin musta poispäin, meni monta kertaa takaakierroksi, koska jäin paikoilleni odottamaan koiraa ja koska seisoin täysin keskellä rimaa niin eihän se koira sitä hyppyä voi ottaa. Eli liiku!! Vaikka se koira nanosekunniksi häviäisikin, niin liiku silti ja ohjaa sitä linjaa!! Noihin mun pitää keskittyä, enkä saa jäädä paikoilleni seisomaan!

Tärkein läksy mulle tuli kuitenkin noiden edellisten lisäksi, koiran silmiin katsominen! Toi on alkanut enenevässä määrin mua häiritsemään viime aikoina, kun jatkuvasti on ikävä tunne etten näe koiran silmiä. Tää tuli hyvin esille kepeille viennin yhteydessä erityisesti Jokrun kanssa. Ennen keppejä oli mutkaputki, johon piti lähettää hieman kauempaa jotta kepeille ehti niistämään. Keppien vieressä oli kuitenkin hyppy, jonka Jokrun helposti otti. Niiston tein vasemmassa kädellä, mutta koska paikka oli sellainen, että koiran oli vaikea nähdä mun kättä niin kun koira tuli putkesta, oikealla kädellä koiran huomio ja siitä niisto kepeille. Tässä kohdassa sain Jokrun kanssa oikein kokeilla erikseen, että kun koira tulee putkesta, niin oikeasti katson sen silmiä. Kun niin tein, niin eipä ollut epäilystäkään etteikö Jokru olisi tullut suoraan mun ohjaukseen kepeille eikä edes harkinnut hämyhyppyä vieressä. Jee! :)

Summa summarum.... Jipsille kannattaa todellakin käyttää poispäinkäännöksiä, jotta vältytään aivan turhilta kaarroksilta (aikatasoituksessa muiden hyväksi.... siihen meillä ei ole varaa!)!! Ja todellakin niitä taas käytetään! Mun tarvitsee vain kääntää se katse välittömästi koiran laskeutumispaikkaa ja siitä edelleen koiran linjaan. Mä olen niin perusasioiden äärellä, edelleen ja aina vaan ;) kontakti koiraan, lukitus ja ennakointi! :D Toi sama katse koirassa pätee mulla aivan kaikissa ohjauksissa, joissa joudun jättämään koiran hetkeksi selän taakse. Jokrulle poispäinkäännös on tällä hetkellä aivan liian tiukka eikä sitä tarvita. Jokru kulkee vielä niin kiltisti multa kysyen, niin sille toimii paljon paremmin vaan lähetykset. Mutta samallalailla katse koiran linjassa ja lähetys kohti ponnistuspaikkaa (oikeasti varpaat sinne päin!) ja katse laskeutusmispisteessä jne. :)

Kotiläksyksi ehdottomasti siis koiran silmiin katsominen (tarvittaessa!). Mun tarvii alkaa opettelemaan sitä tommosissa helpommissa kohdissa, kun esimerkiksi koira tulee putkesta. Siinä se olikin aika helppo! Ja miten paljon helpommaksi homma tulee koirallekin! Tuossa sen näki niin hyvin! Jokrulla oli aivan päivän selvää, mihin jatketaan ja mitä tehdään seuraavaksi. :) Ja sehän mun tavoite numero yksi on radalla; tehdä työ mahdollisimman helpoksi koiralle! Mun täytyy muistaa Jipsin ja Jokrun kanssa aksaamisen ero; Jipsiin voin täysin luottaa ja antaa sille sen oman roolin radalla, mutta Jokrulta en voi vielä vaatia samaa. Mä voin Jokrua opettaa siihen, mutta siihen asti kun se ehtii kerätä riittävästi kokemusta, mun tarvii kuitenkin tukea sitä ja vahvistaa entisestään sen suorituksta, jotta se saa varmuutta tekemiseen. Mä en voi vaatia Jokrulta samaa kun Jipsiltä, mutta toisaalti lapsenvahtia ei Jokrukaan radalla tarvi! ;)

Mun on pitänyt jo aiemmin lisätä tänne Janitan kirjoittamat agilityn 10 sääntöä, jotka ovat siis tässä:



Lainattu OneMind Dogs:n sivuilta: Agilityn 10 sääntöä