torstai 15. maaliskuuta 2018

Ja taas..

On näemmä kuukausi vilahtanut sitten viime postauksen. :) Aika normieloa ollaan silti elelty! Tokoilu ja enemmänkin ehkä jumppailu on jatkunut ahkerasti, kun otin meidän ohjelmaan tavoitteen opettaa Jokru peruuttamaan rauhallisesti ja suoraan. :) Hyvä tavoite ja nyt ollaan jo pitkällä. Ei se peruuttaminen silti vielä järkevästi suju seuraamisen yhteydessä, mutta muuten menoon on vihdoin saatu malttia ja askellusta, rauhallisesta en tiedä vieläkään. :D Toinen tavoite on nyt saada kapulan käsittelystä pienikin kapulan pureskelu pois. Se liittyy puhtaasti Jokrun epävarmuuten kapulan palautuksessa/sivulle tulossa kapulan kanssa. Esim käsitargettiinhan se palauttaa kapulan ilman sen pyörittelyä lainkaan. Toki kun se tulee niin lähellä että kapulan laippa osuu melkein aina mun jalkaan. Jokrulle ei ole ongelma pitää kapulaa suussa tukevasti esim tehdessään jotain temppuja tms. Mutta työstetään tätäkin. Hyrrän oon vihdoin saanut opetettua. Jee!!! Eli sivulla ollessa Jokru pyörähtää vastapäivään, jolloin se vähän niinkun automaattisesti korjaa pa:n paikkaa. Sekin on kyllä nyt korjaantunut aika hyvin. On toi toko kyllä kaikkinensa aikamoista puuhastelua, kun tuntuu että yhtä asiaa kun alkaa korjata, niin seuraava kosahtaa. :D ei nyt onneksi ihan, mutta melkein silti. Jumppailun tiimoilta ollaan ahkeroitu kakeja takatassutargetin avulla ja hienosti ne takajalat alkaa pysyä paikoillaan kaikissa vaihdoissa. :) Lisänä ollaan nyt treenailtu ns etutassutargettia liittyen siihen, kun haluan jatkossa peruutuksen alkavan sillä että Jokru nostaa ensin takapään ylös. Eli etutassutargetin avulla ollaan nyt jumppailtu istu-seiso-vaihtoa. :D Sen sijaan se hemmetin tunnari.. kurssilla sain ohjeen treenailla tunnaria nyt ainoastaan muualla kun kotona. Joo, eilen hallilla testailtiin ja totesin, ettei se nenä oo kyllä mukana ollenkaan. Ei sitten yhtään. Ärsyttävää! VOI-luokkaa varten olisi siis kaikki muu jo lähes kunnossa. Kun nyt sais jostain järkevän ajatuksen, kuinka edes saada koira hoksaamaan koko tunnari.

Puuhaa todella siis riittää. :) Mutta koira kiittää kun on askaretta. Jippumasi on sitten taiteilleet aina samalla tasapainotyynyillä tehden milloin mitäkin. :) Ilmotin Jipsin jopa vihdoin yhteen hypäristarttiinkin. Jospa ottais sen kanssa vielä tavoitteeksi nappailla meidän puuttuvat hypärisertit, niin saisi sen hypärivalioksikin vielä. ;) Pikkujuttu! :D no mutta pikkumineissä on niin kivan vähän aina koiria, niin kyllähän tuo nyt mahdollista olisi.

Jokrun kanssa aksa on yhä ja aina vaan niin mahtavaa! Sen kanssa on niin helppo juosta. Se alkaa lukea rataa oikein kivasti jo kisoissakin ja jarruna on enää vain mun oma rohkea liikkuminen. ;) Yksissä kisoissa tosin taas kosahti A:n alastulokontaktivirhe, josta jäi jälleen serti kiinni. :D Hitto! Sen jälkeen käytiin pari kertaa "tehotreenailemassa" kontakteja.. noh, osaahan se koira ne. Kun mun oma maltti kestäis vielä siellä kisoissaKIN. :D