Tuliaisia Ruotsista..

Tuliaiset olisi odotettavissa toivon mukaan parin kuukauden päästä. :)

Söpöläiset yhdessä

Nimo ja Jips oli niin ihania yhdessä ja monessa suhteessa hyvin samanmoisia, ja mulla tulee olemaan TOSI tiukkaa olla jättämättä yhtä pentulaista kotiin. Huoh! Saa nähdä, kuinka käy...

Mutta pidetään nyt ekana peukkuna, että kaikki menee odotusten mukaisesti ja ylipäänsä saadaan pieniä palleroisia!

Haasteita

Saatiin Mialta haaste.. :) oli sen verran kivan oloisia kysymyksiä, että vastaillaan nyt. :)

1. Elämäsi koira?
   Kyllä se Jips taitaa olla. Erinäisten sattumien kautta Jips meille kotiutui ja se on osoittautunut juuri sellaiseksi Russeliksi, kun rodun oletinkin olevan ja erityisesti se on ollu just mulle ja meille Oikea otus. Masi on maailman suloisin ja ihanin toinen koira. :) Harrastuskavereina ne on molemmat täysin vertaansa vailla.
2. Jos sinulla ei olisi russelia, niin mikä koira sitten?
   Parsoni oli toinen hyvä vaihtoehto. Pieni valkoinen viehätti kovasti alun alkaenkin ja nimenomaan pieni ja kompakti Koira oli hakusessa. Tasaisin väliajoin haaveilen maksikoirasta, mikä edustaisi rodultaan joko kultaista noutajaa tai australian paimenkoiraa.
3. Mieluisin laji koirien kanssa?
   Agilitystä varmaan aiemmin kovasti "haaveilin" ja se on osoittautunut "aika kivaksi" ja mukaansa tempaavaksi lajiksi. Se tässä rodussa on kuitenkin parasta, että harrastettavien lajien suhteen ei ole juuri rajoituksia. Monenlaista ollaan kokeiltu ja tullaan harrastamaan jatkossakin.
4. Himokisaaja vai sunnuntaiharrastaja, kumpaan kallistut?
   Viime kesänä, kun aloitettiin agikisaura Jipsin kanssa, osoittauduin jo himokisaajaksi. Mutta nyt syksyn ja talven oon ollu sujuvasti sunnuntaiharrastaja. Musta kaikessa tekemisessä on parasta, että saa ja voi mennä ihan fiiliksen mukaan. :)
5. Oletko treenaajana pikkutarkka nysvääjä vai sinne päin-tekijä?
   Ehdottomasti pikkutarkka nysvääjä! Mulla pätee oikeastaan kaikessa ajatus, että se mitä tehdään, tehdään kunnolla tai ei tehdä sitten laisinkaan ollenkaan.
6. Jos koirallasi olisi ammatti, mikä se olisi ja miksi?
   Jips olisi ehdottomasti täysipäiväinen hiirien saalistaja jossain maatilalla tms. Masin ammatti voisi olla sujuvasti Jipsin seuraaminen ja mukana hengailija. Masi on toisaalti semmonen leppoisa seuramies ja naistennaurattaja, mutta kyllä sekin syttyy tarvittaessa. Jipsillä on vaan NIIN kova saalisvietti ja hiirien yms jahtaaminen ON ehdottomasti parasta maailmassa. Vastapainona Jipsin mieluisista jutuista on tosin mamman kainalossa kerällä nukkuminen. ;)
7. Mikä on asia, josta olisit valmis tinkimään ensimmäisenä koiran kasvatuksessa (esim. joku osa luonteesta, terveydestä, ulkonäöstä) ja mistä et tingi missään tapauksessa?
   Tässä mun on pakko matkia Miaa, väritys ja varmaan karvanlaatu on sellasia, josta vois tinkiä ja ylipäänsä jostain tommosista ulkonäöllisistä jutuista. Koiran terve rakenne ja terveys ylipäänsä on ehdottomia juttuja, JOS siis itse kasvattaisin. Harrastuskoirien kannalla kun olen, niin se hermorakenne on TOSI tärkeä juttu muuten järkevän luonteen lisäksi.
8. Jos russeliin pitäisi risteyttää toista rotua, mikä se olisi ja miksi?
   Olen tässäkin samaa mieltä Mian kanssa, että yleisesti tuntuu että russelista on tullut ihan liian nallekarhusohvakoira-tyyppiä.. mikä ei mun mielestä ole laisinkaan oikein. Haluaisin siis yleisesti rotuun enemmän vietikkyyttä ja saalistajaa, joskin sillä riskillä ettei se ole enää tätäkään vähään sitten ns kaikkien koira. Mutta kuuluuko metsästyskoiran ollakaan?! Haloo!!
9. Nimeä maailmalta koira, joka sykähdyttää (jos sellaisia on).
   Voiko sanoa maailmalta.. ;) Agipuolelta Salosen Marian Luna on aika mainio esimerkki mun mielestä hienosta koirasta, pelastuskoirapuolelta löytyy joitakin parsoneita, mihin joskus tykästyin harrastusmielessä. Ulkonäöllisesti mun silmää miellyttää monikin sileäkarvainen russeli (näyttelyissäkin menestyneitä), jotka on rakenteellisesti semmosia optimeja. ;) ja musta väri on tietysti kiva bonus.
10. Ohjaaja/kouluttaja, jonka menoa ihailet (jos sellaisia on).
    Edelleen agilityn parista Salosen Maria (niin ohjaajana kun myös kouluttajana) on kyllä semmonen mun mielestä mainio esimerkki hienosta liikkumisesta radalla. Samaten Kirveskosken Minna edustaa myös edellämainitsemaani esimerkkiä. Molemmat ovat myös mainioita kouluttajia. Ei sillä, että esimerkiksi Niinussa tai Jänesniemen Elinassakaan mitään vikaa olisi koutseina.. :)
11. Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, mitä ja missä?
    Joku sopivan lämpöinen ja ennen kaikkea aurinkoinen kesäpäivä ja ulkoilua jossain rauhallisessa metsämaastossa, matkalle voisi sattua esimerkiksi joku kiva grillaus/uintipaikka, missä koirat saa touhuilla ja tutkailla omiaan, käydä uimassa ja ottaa kalliolla aurinkoa. :D
    

Mun puolesta näihin samoihin kysymyksiin voi vastailla ihan jokainen lukija (jos semmosia on ;) blogissaan, kuka ne tuntee mukaviksi. :)

Tommosissa maisemissa on käyty viime päivinä kovasti otuksien kanssa tepastelemassa ja otukset on saanu riekkua ja tutkailla hajuja. Kyllä kelpaa auringon paisteessa!



 

Listaan tohon alle muistutukseksi itselle otuksien kanssa puuhailtavat jumpat tällä hetkellä. Kohtuullista ahkeruutta ollaan jaksettu pitää, mutta erityisesti Jipsin kanssa pitäis olla vielä ahkerampi. Joskin kyllä viime aikoina otetuista kuvista on voinu huomata hyvää edistystä Masin selkälinjan kanssa. Liikkeitä tehdessä Jipsilläkin pysyy selkä jo huomattavasti suorempana kun hetki sitten. :) Näitä siis ehdottomasti kannattaa vaan ahkeroida lyhyinä setteinä...

Jips:

• Takatassujen nostot vuorotellen niin, että toinen takanen on noin 3cm korkean kirjan päällä. Tarkkana, ettei tassun varpaat käänny sisäänpäin.
• Tasapainotyynyillä peräpään tönimisiä
• Tasapainotyynyillä seiso-maahan-vaihtoja
• Lattialla etutassujen nostoja

Masi:

• Punnerrukset :) peräpää ylhäällä
• Tasapainotyynyillä pääasiassa seiso-maahan-vaihtoja, mutta myös istumisen kautta
• Tasapainotyynyillä peräpään tönimisiä
• Tasapainotyynyillä etutassujen nostoja

Kevättä edelleen :)

Kyllä näissä keleissä ja maisemissa kelpaa ulkoilla.. Jips niin nauttii, kun se saa vaan mennä omia menojaan ja tutkailla paikkoja. Masmus menee sujuvasti koko ajan Jipun perässä, vaikkei aina ihan tiedäkään mihin ja miksi. ;) Peurojen jälkiä ja nenien asennoista päätellen myös hajuja tuolla riittää, joita otukset ihmettelee ja haistelee jatkuvasti. Onneks vieläkin on lunta niin paljon, ettei noi nyt kovasti hinkua ihan umpimetsää. Kovaa vauhtiahan tosin toi hanki tuntuisi taas häviävän. Ihanaa, kun on kevät! Toissa iltana tuolla ulkoillessa tuli nenäänkin jo ensimmäistä kertaa ihan kevään tuoksu!

Jumppailutkin edistyy oikein kivasti! Molemmat otukset on ihan yli-innokkaita tekemään ja molemmat odottaa vuoroaan ihan malttamattomina silloin kun toinen tekee. On ne ihan hassuja! Jipsin kanssa kokeiltiin eilen varovasti seiso-maahan-vaihtoja tasapainotyynyillä ja hienosti sujuu. Mun mielestä sen oikean takasen asento on jo nyt parantunut huimasti ja ainakaan eilen tyynyillä se ei kääntänyt tassua ollenkaan ja selkä pysyi suorassa. Varovasti siis kokeillaan edelleen!

Kevättä

Onneksi Masmus on kaiken muun ajan aivan ihana pikkukoissuli, joten noi pahaiset murrosikäongelmat onnistuu unohtamaan aina muuksi ajaksi. :)

Eilen ulkoiltiin jälleen ja tällä kertaa jopa osittain auringon paisteessa. Aika luksusta arkipäivälle!

Hihii.. tää on hauska! :) Tosin ei se tilanne ihan noin taas oikeesti menny.

Auringosta nautiskelua :)

Illalla ehdittiin myös jumppailemaankin. Kivasti molemmat otukset on hokassut uudet jutut. Jipsikin malttaa paikallaan ihmeen hyvin, vaikka sen mielestä tassuihin koskemisessa on silti jotain erittäin kummallista. ;) Masi on edistynyt erityisesti maahan-seiso-vaihdossa tyynyillä. Jee! Masista tulee vielä superhieno toko-otus! Tai siis johan se on, mutta entistä hienompi.. :)

Masin murrosikä

Tai ainakin mä toivon, että Masilla olis murrosikä nyt pahimmillaan.. :/

Niin pitkään kun ehdinkin jo iloita meidän hienosti sujuvista ohituksista remmilenkeillä. Huoh! Ei suju enää! Toisinaan mä oon jo ihan täysin vaipunut epätoivoon, et noinko sitten minäkin sain ihan totaalisen remmiräyhän, vaikka sitten toisaalti jaksan yrittää kannustaa itseäni, että tää on vaan Masin ikään liittyvää välivaihe. Mä NIIN toivon tota jälkimmäistä!

Pitkään menikin oikeesti tosi hyvin, sain namilla oikein mainiosti kumpaisenkin otuksen huomion ja niin päästiin ohi jopa toisista räyhistä. Noh, en sitten tiedä mitä kävi ykskaks.. pari kertaa Masi pääsi vastaamaan yhden mäykyn rähinöihin ja sen jälkeen ei oo ollut paljoa parempaa. Sentään tien toisella puolella menevät koirat voidaan (ainakin vielä!) ohittaa kunniallisesti, mutta antakaas jos joku erehtyy kävelemään samaa puolta tietä vastaan.

Onneksi kuitenkin se positiivinen asia, että Jips on ihana! :) Sen kanssa kaikki tuntuu lastenleikiltä ja kun en vaan erehdy ottamaan Masimiehen remmiä samaan käteen, niin Jips on ohitustilanteissa ihan viilipytty. ;) Jipsin huomion saamiseen ei tarvita edes nameja, se kun on niin pehmo mun komentamiselle. Mutta miksei Masi oo??

Mä alan olla useimpana päivänä jo ihan valmis ilmoittautumaan johonkin remmirähjä-kurssille Masmusin kanssa. Vaikkakin, kun silloin tällöin testailen Masin ohituksia yksinään ilman Jipsiä, niin eihän niitä ongelmia silloin ole. Eli olennainen juttu on se otuksien toistensa provosoiminen, toisaalti.. onko Masilla sitten vaan niin sitä typerää murrosikää ja koska Jips tuoksuu niin ihanalle naiselle, niin toi vaan on ihan mahdoton yhtälö?!

Se, miten useimmiten tällä hetkellä toteutetaan ohitukset on, että otan Jipsin vastaantulevan koiran puoleiseen käteen ja pidän siihen kontaktia. Masin pidän toisessa kädessä lyhyessä hihnassa ja käytännössä annan sen huutaan tai möykätä, mitä se sitten tekeekään. Ainut tossa on se, että joudun luottamaan vastaantulevan koiran omistajaan, ettei se vaan vahingossakaan tunge omaa koiraansa Jipsin lähelle (niitäkin valitettavan paljon on).

Huoh! Mitä muita keinoja vois olla? Eri nameja ja leluja on kokeiltu, ei apua.. Pitäisi varmaan vaan ulkoiluttaa noita erikseen enemmän ja vahvistaa niin Masille ohituksia. Toisaalti, jos ne yksinään aina onnistuu. Onko toiselle puolelle katua koukkaamisesta mitään apua vai tekeekö sillä vaan entisestään hallaa tilanteelle? Neuvokaa pliis joku kokeneempi uroskoirien omistaja.. :)

Fyssarilla

Käytiin eilen fyssarilla molempien otuksien vahvuudella ja hiphei!! Masi sai oikeastaan jo terveen koirulaisen paperit!! Nyt se ei reagoinut enää laisinkaan rintarangan paineluun, eikä alimmat lannenikamatkaan aiheuttanut minkäänlaista notkahdusta, kuten aiemmin. Jee!! :D mä on NIIN superonnellinen!! Haukkareiden venytys oli eilen erittäin vaikeaa ;) otus ei vaan suostunut. Mutta fyssari uskoi mun sanaan, kun kerroin että niiden tilanne muuttui aika radikaalisti jo parin venystyskerran jälkeen. :) Ja muilta osinhan otus oli jo normaali viime kerralla, eikä tähän tullut muutoksia nytkään. Ihan loistavaa! Nyt siis saatiin lupa jo varovasti alotella aksaamista. Tosin, itsehän olin ajatellut muutenkin taukoilla nyt alkukevättä, joten ei siihen nyt suuria muutoksia tuu joka tapauksessa. Silloin tällöin voisi kuitenkin jotain kokeilla otuksen mielenvirkeydeksi. Nyt suoriltaan ei silti missään tapauksessa lähdetä revittämään rataa, vaan pikku hiljaa voisi silloin tällöin kokeilla hyppytekniikkatreenejä suorilla pätkillä. Samalla kuitenkin tarkkaillen, miten otuksen lihaksisto reagoi. Hiljaa hyvää tulee.. jos tässä nyt kuitenkin hommat jatkuu yhtä hienosti, niin kuka ties päästää oikeasti kesällä starttaamaan meidänkin kisat. :D

Masin kanssa jumppailut jatkuu silti edelleen. Taas haettiin aavistuksen vaativampia juttuja, nyt läksyksi tuli hommata toinen tasapainotyyny. Yksi tyyny on liian vähän, Masi joutuu kokoamaan itsensä ihan liian kasaan siihen, mutta kahdella tyynyllä se pystyy seisomaan täysin ryhdissä. Näin jatketaan nyt sitten samoja etutassujen nostoja ja peräpään heiluttelua. Asennon vaihtoja myös nyt enemmän, maasta seisomaan erityisesti. Jee! ;) tässä saadaankin sivutuotteena kaukot kuntoon ihan tonne voi-luokkaan asti. :D Lisäksi saatiin ohjeet Masin punnerrusliikkeeseen. :)

Jippis pääsi tarkasteluun myös ja pääasiallisesti se oli hienossa kunnossa, paitsi pakaralihaksissa oli selkeää vajausta. Fyssarilla pisti myös silmiin (ihan niin kun itselläkin) Jipsin "tapa" kääntää takajalkojen varpaat sisäänpään, niin että otus seisoo ikään kuin uloimmilla varpaillaan. Totahan se tekee usein, oikeastaan jatkuvasti seisoskellessaan. Fyssari rupes tutkimaan tota sitten enemmänkin ja outous huomattiin myös liikkeissä. Jips pyöräyttää kintereitään hassusti liikkuessaan rauhallisesti. Tämä on todennäköisesti aiheuttanut sen, kun ollaan aina silloin tällöin kokeiltu myös Jippiksen kanssa noita Masin jumppajuttuja ja Jipsille ne on tuntunut olevan kummallisen vaikeita. Jipsin kanssa saatiin nyt sitten kotiläksyksi palata aikalailla alkuun liikkeissä ja erityisesti oikean takajalan alle tulee laittaa matala kirja tms, jotta kinneskulma pysyy reilumpana liikkeitä tehdessä. Kirjaa tulee tasapuolisuuden nimissä käyttää vuorotellen molempien jalkojen alla, mutta oikea takanen oli huomattavasti heikompi (ja näin ollen otus käänsi sitä erityisen paljon sisäänpäin).

Ekana voi todeta, että kaikkea hassua sitä onkin! ;) mutta tismalleen sama juttuhan on ihmisten kanssakin... Joku tommonen juttu on niin pienestä kiinni! Sekä siis se, että tilanne pahenee tai päinvastoin, että paranee. Toi Jipsin juttukin oli ihan selkeesti semmonen, mitä oon aavistuksen ihmetelly otuksen olemuksessa, mutta en sitte niin oo osannu ajatella, että se vaikuttaisi noin paljon. Mutta erityisesti parasta tässä on se, että nää kaikki on järjellä ajateltavissa ja otuksista huomattavissa. Periaatteessa tääkään ei normaalielämässä aiheuttaisi todennäköisesti mitään haittaa, mutta erityisesti aksaa harrastaessa (koska se on niin himskatin rankkaa otuksille!!) ongelmia VOI tulla ajan saatossa. Sitte joskus muutaman vuoden päästä tilanteen korjaaminen vois olla paljon työläämpää.

Aavistuksen huvittavalta tuntuu myös se, että nyt Jipsin kanssa jumpatessa nimenomaan sille speksattuja juttuja, meidän tarvii ihan ekana aloittaa homma niinkin simppelistä kuin että otus oppii seisomaan nami sopivalla korkeudelle nenä edessä niin, että Jips tuijottaa vaan sitä. ;) jotta mä voin sitten "operoida" takajalkoja. Toisen tassun ollessa siis kirjan päällä, toista tule keventää nyt ensin ihan aavistus ja tilanteen parantuessa sitten enemmän. Mutta parastahan tässä on se, että otukset ottaa noi jutut hauskoina temppuina. Ja koska liikkeitä ei voi tehdä kun ihan parin minuutin session kerrallaan, niin näitä on ihan superhelppo tehdä pitkin päivää ja silloin tällöin.

Tää Jipsin tilanne oli kuulema erittäin erikoinen koiralle! Sen sijaan hevosilla toi on kuulema aika yleistäkin. :) hehee.. onhan se Jipsin ego tietysti aikamoinen, mutta että hevosen kokonen..

Mutta pääasia ehdotomasti toi Masin loistava kuntoutuminen. Päivän paras juttu ehdottomasti! Jipsin tilannetta saadaan toivottavasti nyt tasapainotettua reippaasti ennen pentuja. Kysyin muuten fyssarilta, mitä hän suosittelee narttukoiralle tauon pituudeksi pentujen jälkeen. 3kk luovutuksen jälkeen!! Huh! Kuulostaa TOSI pitkältä, vaikkakin paljonhan tohon varmasti vaikuttaa otuksen kunto yleisesti. Pointtina tuli taas itelle se, että ei ainakaan kannata kiirehtiä sitte liikaa. Kun Jipsikin vetää niin satalasissa aksassa... :)