Meillä näemmä jatkuu aina vaan hyvän mielen-treenit! :D mahtavaa! Ei meillä kaikki mee aina putkeen, ei sitä tarvi kenenkään epäillä, mutta ehkä mulla on sit vaan oikee asenne kerrankin.. :)
Innostuin eilen uuden Agi.fi-lehden myötä kaivelemaan myös vanhempia lehtiä luettavaksi ja silmiin pisti parikin juttua. Ensimmäinen oli Vappu Alatalon henkisen valmennuksen juttu kahdesta erilaisesta kilpailija/treenailija-ihmistyypistä; suorituslähtöinen ja positiivinen tekijä. Olennainen ero noissa tyypeissä oli lähinnä kilpailujen osalta se, että hakeeko tyyppi kisoista täydellisiä nappisuorituksia ja nollia, vai vain onnistuneita treenejä ja pätkiä. Viime viikkojen itseanalyysien pohjalta mä edustan ehdottomasti tota jälkimmäistä tyyppiä ja haluan sitä vahvistaa entisestään. No okei, mun kokemukset rajoittuu taas yksiin kisoihin ;) mutta ehdottomasti paremmat onnistumisfiilikset sain aikaiseksi lähtiessäni kisaradalla treenaamaan, kuin hakemaan niitä nollia. Kappas!
Toinen artikkeli, mitä oikein etsin vanhoista lehdistä liittyi nimenomaan agilitykoiran fysiikkaan. Eilen postilaatikkoon tipahtaneessa lehdessä oli juttua kontaktiesteiden suorituksesta koiran terveyden kannalta ja tähän liittyen halusin tarkastella enemmän tota ihannekoiratyyppiä. Mitä enemmän noita juttuja luin, niin sitä vahvemmaksi mulle tulee ajatus opettaa Masille A:lle juoksukontakti.... Tämä projekti siis alkakoon! :)
Mutta eiliseen treeniin. :) Meillä tai lähinnä alkuun Hannalla oli selvä pläni, mitä treenataan, ja me pysyttiin hienosti suunnitelmassa. Kepeille lähetys kauempaa on mullakin ollut treenilistalla, en vaan heti muistanut. ;) ennen kaikkea pointsit meille itselle, että saatiin pidettyä treeni oikeesti lyhyenä jokaiselle otukselle ja tehtiin huolella ja sopivilla toistoilla kaikki jutut. Meille Jibun kanssa tuli vähän noottia puomin kontaktilta, mä niin sössin sen himmailemalla ja muka auttamalla. Pöh! Keinulla hienot kontaktit! Puomilta haetiin kepit suoraan (kepit oli siis aina 90 asteen kulmassa suhteessa edelliseen esteeseen) ja putken kautta haettiin vauhtia vielä pidemmältä jopa hypyn takaa. Ja jepujee!! Jipsin kepit ON sairaan hienot! Se vaan osaa ne! Näitä pitää nyt vaan oikeesti vaikeuttaa treeneissä todella reilusti!
Masmusin kanssa ohjelmassa oli keinua ja nimenomaan keinuttelua. Mitä ihmettä?! Tää ei siis oikeesti ollutkaan jänskä Masimiehelle, sen verta reippaasti nyt heilui häntä jokaisella toistolla. Ja aina vaan olis pitäny päästä uudelleen keinulle... Lisäks tehtiin yhdet paukuttelut ja siitä putkeen. Palautteluksi vielä yksi kokonainen puomi! :) Ihana pikkuotus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti