(c) Ingrid Lundkvist |
Onneks tilanne tuli suurinpiirtein korjattua sillä, että Masilainenkin pääsi agiliitelemään Jippulaisen treenien varjolla. Ja hienosti muuten menikin! Tiukoissa paikoissa Masi vetää kurvit TODELLA hienoilla linjoilla ja supernopeasti, mutta sitten semmosissa kohdissa, missä vauhtia on enemmän eikä itsensä kokoamiseen ole niin tarvetta tulee hypyt roiskittua vähän sinne tänne. Seuraillaan nyt ajan kanssa, mihin se tosta kehittyy.. Meidän täytyy vaan keskittyä tommosiin tiukkakurvisiin ratoihin! ;) Alkulämppien jälkeen käytiin ottamassa lisäksi Masilaisen kanssa kokonainen puomi muutamaan otteeseen hienoilla kontakteilla sekä puolikkaita keppejä pari toistoa. Se on jännä juttu, kun pimeän kulman puolelta homma toimii todella varmasti mutta avokulmasta otus ei vaan käänny ekaan väliin. Seuraavalla kerralla täytyy oikeesti kokeilla hommaa porteilla.
Mutta sitten Jippiksen treeneihin...
Ratana pätkä oli todella kiva ja ajattelinkin rataantutustumisessa, et ompa kiva saada kokeilla tommosta kuitenkin aika haastavaa pätkää. Mutta mutta... meillä tulikin vastaan mulle täysin yllättävä juttu ja kerta se on ensimmäinen näitäkin treenejä; vaadin Jipulta sellaista mitä se ei osannu ja ei sitte oikeesti uskaltanu edes yrittää enää lopulta. :(
Eli meidän murheenkryynikohta oli kepit! Niin makeesti kun otuksen saattoikin lähettää aloitukseen, jonka se haki joka ikinen kerta ihan superisti, niin se ei vaan pysyny kepeillä vaan jätti aina kesken toka (vai kolmanneksi) vikasta välissä. Noh, okei varsinkaan aluksi en kyllä omalla liikkeellä ainakaan helpottanut tilannetta, kun otin samalla sivuetäisyyttä ja ennakoin valssia jnejne... Mutta joo. Noi kepit loppui käytännössä ihan suoraan A-esteeseen, josta toki näkyy läpi. Mä en alkuun tosiaan suostunu helpottamaan hommaa ollenkaan, vaan sitkeesti koitin vaatia koiralta, sellaista mitä se ei osaa. Argargarg!!! :( Jälkeenpäin ihan paska fiilis tosta.. lopulta Jips käveli keppejä ja keskeytti jonkun neljännen kohdalla ja silloin mä vasta itekin tajusin, et ehkä tässä on nyt jotain. Lopulta kun lelupalkka odotti keppien edessä ja mä liikkeelläni OIKEESTI tuin koiraa, niin homma rupes pelaamaan. Mutta mitä ihmettä oikeesti; Jippiksen kepit ei ookaan ihan täydelliset! ;) eli näitäkin tarvii pohtia treenilistalle.
Seuraava haaste löytyi heti A:n jälkeen ennen putkea-pätkältä. :) Tommosissahan Jipsillä tulee helposti vähän isompi kurvi, toisaalti kun en ennakoi juurikaan ponnistuspaikan näytössä. Tätä samaa kohtaa tehtiin myös Masilaisen kanssa ja lopulta mun oma liikkuminenkin rupes toimimaan tohon kohtaan paremmin. Lopulta siis Jippiksen kurvit saatiin todella paljon tiukemmiksi. Samalla tuli muisteltua ihan perusjuttujen treenamisenkin tärkeyttä; koska mä oon viimeksi palkannu Jippiksen tiukasta kurvista heti siivekkeellä?! :( mitä olikaan se puhe näiden perusasioiden treenaamisesta aina vaan ja kuinka tärkeetä se oikeesti on, vaikka koira olisi kuinka taitava?!
Viimeisenä settinä otettiin Jipsin kanssa vielä loppusuoralla irtoamista. Ihan ekalla yrittämällä otus ei irronnut ollenkaan, vaan tuijotteli vaan mua. Mutta lopulta Jippis hoksasi koutsilla olevat palkat, niin johan läks.. :D Näitäkin tarvii vaan tehdä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti