Kätevää saapua valmiille treeniradalle treenaamaan huippuseurassa! :) Hanna ja Toni oli jo ahkeroinut radanpätkää valmiiksi, kun mä vasta ennätin paikalle. Rata oli hitusen haastava ja jotenkin mulla oli fiilis etten oikein tehnyt kunnolla. Molemmat otukset teki silti hienosti! Jipsin keppiosaaminen on ehdottomasti meidän valttikortti! :D mun pitäis vaan rohkeesti vaikeuttaa treenejä aina ja kaikkialla... Niin joo, noottina itselle, kun en uskalla/osaa treeneissä ottaa oikein kunnolla riskejä, tuppaan tekemään aina vaan ns mukavuusalueella. Murr itselle! Ja toinen isompi murr itselle kontakteista! Molempien otuksien suhteen! Mun pitäis selkeesti panostaa kumpaisenkin otuksen kanssa sen vapautuksen tarkkuuteen. Masin kanssa lisäksi ehdottomasti treeniin lisää kontaktilla pysymistä, niin että pääsen itse kauemmaksi. Nythän ollaan treenailtu vain ja ainoastaan niin, että käyn palkkaamassa itse otuksen ja vapautan sen siitä melkolailla heti.
Mutta se siitä.. ehkä. ;) Rata oli tosiaan jotain tän suuntaista:
Jipsi haki ihan superhienosti kepit, vaikken tosiaan edes sitä vienyt sinne asti. Eikä olis tarvinu ohjata varmaan sitäkään vähää. Samoin se suoritti ne ihan superisti loppuun, vaikka pudotin ohjauksenkin yms kun tein persjättöä siihen. On se vaan pätevä otus! Jos tein kasille suunnittelemani päällejuoksun, niin vähän semmonen pelastelun sinne putkeen joutu tekemään. Et joku pakkovalssi/jaakotus(?) josta sylkkärillä putkeen, olis toiminu varmaan paljon paremmin. En vaan saanu sitä oikein tehtyä. Jips on kuitenkin vaan niin kiltti, että haltuunotolla (ts pelastelulla) kuulin muutaman "räyhräyh, kerro nyt pentele" ja sitten otus kiltisti suorittaa, mitä lopulta käsken. :D Ensin kokeilin pituus, hyppy 11 valsseilla, joilla se joo onnistui MUTTA... mä niin pyörin niissä tiellä (niinkun se valssi toki meneekin..). Pitäis siis oikeesti jatkossa PALJON rohkeemmin kokeilla kaikkea muutakin, kun vaan sitä typerää valssia. Tosta mun piirroksesta muuten huomautus, et okseri 12 oli oikeesti alempana. Kun loppu viimeksi Jipsikin meni paremmin, kun pyöritin hypyllä 11 ton vasemman siivekkeen ympäri ja siitä persjättö. Mä meinasin vaan jäädä kökkimään sinne niistoon, jolloin Jips sitte hyppäsi hypyn takaisin. Varmaan kerran tai kaks onnistuin lähtemään paremmin liikkeelle, jolloin homma toimi. :D
Masin kanssa samaa. Kepeille jouduin saattamaan tosi reippaasti. Ekoilla kepeillä meni aloituskin ihan plörinäksi. Tokalla yrittämällä otus ei ihan malttanut suorittaa loppuun asti ja kolmannella onnistui. Jess! Mun PITÄÄ vaan muistaa treeneissä oikeesti vaikeuttaa, eikä mennä siellä mukavuusalueella. Miten vaikee tää voi olla muistaa?! Hemmetti! Toisessa setissä tien vielä lisää kepeille lähetyksiä putken kautta ja hienosti otus hakee. Näitä pitäis nyt vaan treenailla reippaasti lisää ja lisätä häiriötä jajaja... ;)
Lopulta päädyttiin keinulle.. ja arg! Se viime viikonlopun kisailu oli näemmä jäänyt Masin mieleen keinun osalta. Keinu oli Masin mielestä hyvin jännä, eikä sitä voinut suorittaa normaalisti. Otuksella tuli selvä stoppi juuri ennen keinahduskohtaa. :( voihan hemmetinhemmetti! Mutta mä oon niin onnellinen siitä, että Hanna oli paikalla! Hanna teki heti korjausplänin Masin keinun suhteen, jota nyt sitten kokeillaan edelleen tänään ja huomenna. Tulevana sunnuntainahan on tarkoitus startata jälleen Masin kanssa.
Pitäkäähän siis muutkin peukut pystyssä, että Masin hetkellinen keinukammo olisi oikeesti vain hetkellinen! :) Toki, JOS ohjaaja ei olis niin epävarma, niin tuskin otuskaan sitä keinua niin paljon jänskäisi.. mutta näillä mennään! Nyt vaan superpalkkaa ja paljon! :) Kaupanpäälle sain vielä Hannalta hyviä ajatuksia ylipäänsä kontaktien suhteen. Ne on selkeesti meidän heikkous molempien otuksien kanssa ja ne vaatii tällä hetkellä oikeesti erityishuomiota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti