Joudun antamaan itelleni aika paljon noottia eilisestä omatoimitreenailusta.. :( se, että teen lisäksi sellai varovasti hipsutellen vähän kaiken, niin pientä radan pätkää kun treenattiin, niin enhän mä edes OHJANNU Jipsiä! Ihmettelin vaan, että kuinka se nyt tonne meni... hoksasin onneks kuitenkin ihan samalla mun oman ohjausken puutteen ja annoin koiran sitte vaan mennä. Mutta EI! Mä en saa treenailla yksin mitään ratapätkää, kun mun treenaus on tommosta. Ei tosta kukaan hyödy!
Sen sijaan, Jips teki ihan superisti keinua, A-estettä ja keppejä! :D ja muistin itekin ohjata! Jips käy muuten tuolla hallissa ihan hurjasti kierroksilla! Itelle tuli mieleen se, kun edelliset kisat on ollut kaikki hallissa, et johtuisko sitte siitä.. vaikka onhan se aksa niiiin kivaa! ;)
Odotan Jipsin kanssa talven treenejä aika paljon! Me päästiin kokonaan uuteen ryhmään ja uudelle koutsille. Koutsi Toni kisaa itse supernopealla parsonilla, joten sitä kautta uskon monen jutun sopivan myös meille Jipsin kanssa. Onhan sillä omalla kokemuksella kuitenkin aika iso merkitys koulutukseen... :)
Masmusin kanssa tehtiin joitakin toistoja puomin alastuloa, niin että toinen pää oli pöydän päällä. Mikä tossakin on, et huomasin varsinkin alkuun tekeväni ihan mielettömän varovasti. Ihan kuin se otus hajoaisi ja että sitä tarvis jotenkin suojella siinä puomilla, ettei se nyt varmasti tee väärin. Just viimeks Minnan yksärillä totesin Masin suorittavan ihan sairaan hienosti, kun luotan siihen ja ohjaan kuin kokeneempaakin koiraa.
Mä haluun oikeesti eroon tästä mun ylivarovaisesta ja hipsuttelu ohjauksesta ja tekemisestä!! Arg! Mieluummin kaikki pitäis tehdä oikeen yliluottaen koiriin ja antaen niille vapauden suorittaa jutut osaamallaan tavalla. Kun ne osaa...
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
maanantai 29. lokakuuta 2012
Viikonlopun lepäilyt
Tulipas nukuttua viikonloppuna ja teki muuten hyvää! :D Murunen karkasi viikonlopuksi Tsekkeihin pelaamaan kiekkoa ja meillä oli koirulaisten kanssa lähestulkoon vapaa viikonloppu. Perjantaina ohjelmassa oli renkaiden vaihtoa (ekaa kertaa ikinä oikeesti yksin!!), fysiikkatreeniä, lauantaina Masin valmennusta SDP:llä ja sunnuntaina pientä tekniikkatreenausta Minnan johdolla. Välissä aina vähän ulkoilua ja ennen kaikkea nukkumista! Tulipa pitkästä aikaa katsottua myös kohtuullisen monta leffaakin.
Perjantain fysiikkatreenit pidettiin vielä ulkona, mutta kuulema viimeistä kertaa tänä vuonna. Vähän toi lumi tekee maan liukkaaksi, mutta itellä oli aksakengät jalassa, niin ei paljoa haitannut. Tosi hyviä spurttiharkkoja taas ja treenailtiimpa myös valssejakin. Itse treeni sujui tosi kivasti ja mielessäni tuulettelinkin, et vitsit miten hyvät aksakengät löysin itselleni. Kotona, kun otin kengät pois, niin auauau!! En sitte käytännössä kävelly kahdella jalalla illalla, niin kipeä oli jalka.
Lauantaina oli ohjelmassa Marian valmennus ja ai vitsit, kun olis ollu kiva radanpätkä. Ehdittiinkin hetkinen tekemään, mutta Masin hyppelyt oli jotain ihan kamalaa. Sen selkäjumi näemmä häiritsee jo otusta itseäänkin, joten toinen sessio treenailtiinkin ihan vaan puomin alastuloa ja vähän rengasta. Nyt mä vaan odotan perjantain fyssariaikaa ja peukut on pystyssä, ettei olisi mitään pahempaa. Mun oma jalka ei taaskaan oireillu aksakengät jalassa, mutta sen jälkeen.. voi tuska! Ehkä mä nyt sit vaan käytän kenkiä, mihin voin joko laittaa sen kunnon tukipohjallisen tai sitte ihan kunnon juoksulenkkareita.
Sunnuntain ohjelmassa oli Takkulan uuden maton testausta. :) ja aika kiva! Meillä oli Tanjan kanssa Minnan yksäri teemalla poispäinkäännökset ja sujuipa tämäkin Jipsukan kanssa aika kivasti. Molemmat otukset oli ihan tohkeissaan ekoista Takkula-treeneistä, eivätkä ne meinanneet pysyä nahoissaan. :D Ensin tehtiin poispäinkäännösiä pelkillä siivekkeillä ja saimpa sujumaan semmosen kasikon tekemisen oikein kivasti molempien otuksien kanssa. Itse ohjauskin tuntui oikein käyttökelpoiselta. Seuraavaksi kokeiltiin samaa hommaa pikkuruisella radan pätkällä ja voi arg! Mitenkä vaikea onkaan taas, a) olla riittävän ajoissa (eikä siis myöhässä) ja b) valita oikea linja omalle liikkeelle, eikä blokata koiran linjaa ja ajaa sitä hypylle. Mutta miksi noita treenataankaan?! ;)
Masin keppejä ei viitsitty otettu ollenkaan, ettei vaan tehdä hallaa selän takia. Sen sijaan testattiin puomi alastulon tilanne. Mun piti näyttää tilanne, kun omasta mielestäni se ei suju ollenkaan.. :) hahaa! Tää rupee olemaan jo ihan perinteinen. Noi on oikeesti niin nokkelia kavereita, että mun tarvis osata edetä kaikessa varmaan huomattavasti nopeemmin, mitä uskallan itekseen tehdä. Ja siksi junnataan paikallaan. Masi haki koske-käskyllä niin superhienosti oikean paikan & asennon, että oksat pois. :D Musmusille oli todellakin ihan selvää, mitä käsky tarkoittaa. Mun tarvii nyt ite kiireesti ottaa mukaan kaikkia häiriöitä!
Mä joskus jo hitusen harmittelin, kun oon niin laiskasti treenaillu Masmusin kanssa ja etten saa sitä kisavalmiiksi. Noh, sehän tulee kisaikään vasta muutaman viikon päästä ja alunalkaenhan mun "tavoite" oli, että kisaamaan päästäisiin keväällä. Nyt tuntuu, et kuviot otuksen kanssa onkin aika kivasti mallillaan! ;)
Perjantain fysiikkatreenit pidettiin vielä ulkona, mutta kuulema viimeistä kertaa tänä vuonna. Vähän toi lumi tekee maan liukkaaksi, mutta itellä oli aksakengät jalassa, niin ei paljoa haitannut. Tosi hyviä spurttiharkkoja taas ja treenailtiimpa myös valssejakin. Itse treeni sujui tosi kivasti ja mielessäni tuulettelinkin, et vitsit miten hyvät aksakengät löysin itselleni. Kotona, kun otin kengät pois, niin auauau!! En sitte käytännössä kävelly kahdella jalalla illalla, niin kipeä oli jalka.
Lauantaina oli ohjelmassa Marian valmennus ja ai vitsit, kun olis ollu kiva radanpätkä. Ehdittiinkin hetkinen tekemään, mutta Masin hyppelyt oli jotain ihan kamalaa. Sen selkäjumi näemmä häiritsee jo otusta itseäänkin, joten toinen sessio treenailtiinkin ihan vaan puomin alastuloa ja vähän rengasta. Nyt mä vaan odotan perjantain fyssariaikaa ja peukut on pystyssä, ettei olisi mitään pahempaa. Mun oma jalka ei taaskaan oireillu aksakengät jalassa, mutta sen jälkeen.. voi tuska! Ehkä mä nyt sit vaan käytän kenkiä, mihin voin joko laittaa sen kunnon tukipohjallisen tai sitte ihan kunnon juoksulenkkareita.
Sunnuntain ohjelmassa oli Takkulan uuden maton testausta. :) ja aika kiva! Meillä oli Tanjan kanssa Minnan yksäri teemalla poispäinkäännökset ja sujuipa tämäkin Jipsukan kanssa aika kivasti. Molemmat otukset oli ihan tohkeissaan ekoista Takkula-treeneistä, eivätkä ne meinanneet pysyä nahoissaan. :D Ensin tehtiin poispäinkäännösiä pelkillä siivekkeillä ja saimpa sujumaan semmosen kasikon tekemisen oikein kivasti molempien otuksien kanssa. Itse ohjauskin tuntui oikein käyttökelpoiselta. Seuraavaksi kokeiltiin samaa hommaa pikkuruisella radan pätkällä ja voi arg! Mitenkä vaikea onkaan taas, a) olla riittävän ajoissa (eikä siis myöhässä) ja b) valita oikea linja omalle liikkeelle, eikä blokata koiran linjaa ja ajaa sitä hypylle. Mutta miksi noita treenataankaan?! ;)
Masin keppejä ei viitsitty otettu ollenkaan, ettei vaan tehdä hallaa selän takia. Sen sijaan testattiin puomi alastulon tilanne. Mun piti näyttää tilanne, kun omasta mielestäni se ei suju ollenkaan.. :) hahaa! Tää rupee olemaan jo ihan perinteinen. Noi on oikeesti niin nokkelia kavereita, että mun tarvis osata edetä kaikessa varmaan huomattavasti nopeemmin, mitä uskallan itekseen tehdä. Ja siksi junnataan paikallaan. Masi haki koske-käskyllä niin superhienosti oikean paikan & asennon, että oksat pois. :D Musmusille oli todellakin ihan selvää, mitä käsky tarkoittaa. Mun tarvii nyt ite kiireesti ottaa mukaan kaikkia häiriöitä!
Mä joskus jo hitusen harmittelin, kun oon niin laiskasti treenaillu Masmusin kanssa ja etten saa sitä kisavalmiiksi. Noh, sehän tulee kisaikään vasta muutaman viikon päästä ja alunalkaenhan mun "tavoite" oli, että kisaamaan päästäisiin keväällä. Nyt tuntuu, et kuviot otuksen kanssa onkin aika kivasti mallillaan! ;)
 |
| Musmus ja pieni keppi :) |
perjantai 26. lokakuuta 2012
Talvi tuli..
Yön aikana oltiin saatu talvi Tampereellekin! :)
 |
| Vielä viime viikolla koirat näytti ulkoilun jälkeen tämmösiltä. |
 |
| Jips alkaa olla taas ihana oma itsensä. |
 |
| Masmus löysi eilen taas saalista. |
torstai 25. lokakuuta 2012
Keppi- ja kontaktitreeniä
Eilen otettiin taas sarjassa pikatreeniä keppien ja kontaktien osalta.
Jippiksen kanssa sain aloitettua keppien sisäänmenotreenit puolikkailla kepeillä. Otin sekä avointa, että pimeää kulmaa hypyn kautta. Avoin kulma tuntui olevan erityisen simppeli, mutta pimeä kulma aiheutti aavistuksen epäonnea, kun sisäänmenokulma ylitti 90 astetta. Nää meni avoimesta kulmasta vielä ihan leikiten. Tein tietysti(?) samalla sitten takanaleikkauksia.
Masin kanssa tehtiin myös puolikkailla kepeillä hieman vaihtelevalla menestyksellä. Pikkumiehelle se pimeä kulma on huomattavasti helpompi ja avoimelle kulmalle jouduin ottamaan yhden hyppysiivekkeen avuksi blokkaamaan toisen kepin vasemman puolen. Pyrin itse keskittymään ohjaamiseen entistä enemmän, eli annoin koiran ite hakea aloituksen jatkaen kuitenkin ohjaista ekan välin löydyttyä. Tehtiin keppejä vain yksi setti, jossa onnistuneita suorituksia molemmilta puolilta muutama. Varmaan saman verran epäonnistuneita, mutta onnistuneista otettiin superleikit.
Toisessa setissä otettiin Jipsille varmaan noin neljä toistoa puomia. Hieno kontakti kaikilla! Otus vaatii vaan, että mä LUOTAN siihen pysähdykseen. Masille otettiin ensin puomin alastuloa monia kertoja niin, että otus sai ite hypätä puomille ennen kontaktia sivulta. Musta otus on hoksannu hienosti ton! Tiedä sitten taas, paljonko mun vieressä olo tukee ja helpottaa. Pyrin ottamaan nyt myös omaa liikettä mukaan häiriöksi ja varsinkin sivuetäisyyttä.
Sitte tein jotain ihan kamalaa.. ainakin Masmusin mielestä. ;) Nostin sen ylemmäs puomin alastuloa. Jätkä jähmettyi jokaisella kolmella toistolla ihan totaalisesti. Annoin koske-käskyn ja ihan pikkuhiljaa hiippaillen äijis valui alemmas. Mitä ihmettä?! Onneks hoksasin ottaa myös kokonaisen puomin pariin kertaan. Ei mitään ongelmaa täydestä vauhdista alastulon kontaktille 2on-2offiin. :D
Illalla ansaitsin vielä pointsit itselle.. Eilen loppui ilmo Liedon kisoisin marraskuun alkuun ja sain vältettyä ilmon tekemistä. Jee! :D nyt me oikeesti treenataan.. Haluun oikeesti saada Masmusin lähemmäs kisavalmiutta ja Jipsin kanssa taas enemmän vauhtivarmuutta. Eiköhän me ehditä vielä kisaamaan... Samantien tulikin aikamoinen helpotus itelle, saiskohan sitä nyt aikaiseksi taas rennon mökkiviikonlopun! Jess! Ja jos vaikka sais alkaiseksi parit verijäljet, niin saisi otuksetkin ihan muuta ajateltavaa.
Jippiksen kanssa sain aloitettua keppien sisäänmenotreenit puolikkailla kepeillä. Otin sekä avointa, että pimeää kulmaa hypyn kautta. Avoin kulma tuntui olevan erityisen simppeli, mutta pimeä kulma aiheutti aavistuksen epäonnea, kun sisäänmenokulma ylitti 90 astetta. Nää meni avoimesta kulmasta vielä ihan leikiten. Tein tietysti(?) samalla sitten takanaleikkauksia.
Masin kanssa tehtiin myös puolikkailla kepeillä hieman vaihtelevalla menestyksellä. Pikkumiehelle se pimeä kulma on huomattavasti helpompi ja avoimelle kulmalle jouduin ottamaan yhden hyppysiivekkeen avuksi blokkaamaan toisen kepin vasemman puolen. Pyrin itse keskittymään ohjaamiseen entistä enemmän, eli annoin koiran ite hakea aloituksen jatkaen kuitenkin ohjaista ekan välin löydyttyä. Tehtiin keppejä vain yksi setti, jossa onnistuneita suorituksia molemmilta puolilta muutama. Varmaan saman verran epäonnistuneita, mutta onnistuneista otettiin superleikit.
Toisessa setissä otettiin Jipsille varmaan noin neljä toistoa puomia. Hieno kontakti kaikilla! Otus vaatii vaan, että mä LUOTAN siihen pysähdykseen. Masille otettiin ensin puomin alastuloa monia kertoja niin, että otus sai ite hypätä puomille ennen kontaktia sivulta. Musta otus on hoksannu hienosti ton! Tiedä sitten taas, paljonko mun vieressä olo tukee ja helpottaa. Pyrin ottamaan nyt myös omaa liikettä mukaan häiriöksi ja varsinkin sivuetäisyyttä.
Sitte tein jotain ihan kamalaa.. ainakin Masmusin mielestä. ;) Nostin sen ylemmäs puomin alastuloa. Jätkä jähmettyi jokaisella kolmella toistolla ihan totaalisesti. Annoin koske-käskyn ja ihan pikkuhiljaa hiippaillen äijis valui alemmas. Mitä ihmettä?! Onneks hoksasin ottaa myös kokonaisen puomin pariin kertaan. Ei mitään ongelmaa täydestä vauhdista alastulon kontaktille 2on-2offiin. :D
Illalla ansaitsin vielä pointsit itselle.. Eilen loppui ilmo Liedon kisoisin marraskuun alkuun ja sain vältettyä ilmon tekemistä. Jee! :D nyt me oikeesti treenataan.. Haluun oikeesti saada Masmusin lähemmäs kisavalmiutta ja Jipsin kanssa taas enemmän vauhtivarmuutta. Eiköhän me ehditä vielä kisaamaan... Samantien tulikin aikamoinen helpotus itelle, saiskohan sitä nyt aikaiseksi taas rennon mökkiviikonlopun! Jess! Ja jos vaikka sais alkaiseksi parit verijäljet, niin saisi otuksetkin ihan muuta ajateltavaa.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Valssitreeniä
Tiistain Masmusin treenissä ohjelmassa oli todellakin valssailu! :) Mutta, illan kohokohta taisi kyllä olla mun uusi "aluevaltaus"... Mä sain aksata semmosella ihan pro-tason maksikoiralla aussi Lakilla!!! :D Idea tossa oli se, että mä oikeesti huomaan olevani myöhässä. Mutta hahaa... alun lämmittelyjä lukuunottamatta mähän ohjasin ihan eri tsempillä. Mä tiesin koiran osaavan ja tekevän, kunhan oon ajoissa. Ja hemmetti!! Miksen mä ohjaa tollai omia koiriani?! Ja ohjasinkin ton jälkeen Masia huomattavasti jäntillisemmin, joskin myös luottaen hitusen liikaa.. joihin Masi sitten vastasi kääntyilemällä hypyiltä pois. Ehkä mua siis Jipsin kanssa hämää vaan toi Masin ohjaus ja siirrän ihan liikaa Masi-ohjausta Jipsille, kun pitäis tehdä toisinpäin, jotta Masmuskin oppii...
Mä oon oikeesti vieläkin ihan kananlihalla tosta aksailusta! ;) tää oli oikeestaan eka kerta, kun menin jollain muulla koiralla kun Jipsillä tai Masilla (jos ei puolen minuutin Norris-kokeilua lasketa). Ja wou, mikä fiilis maksikoirasta ja vielä oikeesti taitavasti koirasta! Vaikkakin siis.. Jipsihän on myös erittäin taitava, vaikka onkin nuori, se menis varmasti tismalleen samanlaisella ennakoivalla ohjauksella. ;) JOS mä vaan uskaltaisin ohjata rohkeesti..
Ensin tosiaan mentiin semmosta suurinpiirtein neliön mallissa olevia hyppyjä valssaten aina väleissä. Ihan lopuksi mä sain vielä kokeilla samaa Lakin kanssa takaaleikkauksin, ja huh! Siinä erityisesti huomasi minin ja maksin eron! Valssailut olikin vielä helpot tohon verrattuna.
Mutta ihan ehdottomasti päällimmäisenä mulla on mielessä ajatus siitä, miten mahtava juttu meille on ollu Takut-seuraan pääsy! :) Me ei oltais ikinä tässä tilanteessa kummankaan koiran kanssa ilman tota seuraa, aivan mahtavia koutseja ja ihan parhaita treenausolosuhteita! Me ollaan todella onnekkaita! Se, että saa treenata noin motivoituneessa ilmapiirissä, tekee ihan valtavan paljon... Erityiskiitos Hanna ja Jari, te ootte vaan parhaita!
Mä oon oikeesti vieläkin ihan kananlihalla tosta aksailusta! ;) tää oli oikeestaan eka kerta, kun menin jollain muulla koiralla kun Jipsillä tai Masilla (jos ei puolen minuutin Norris-kokeilua lasketa). Ja wou, mikä fiilis maksikoirasta ja vielä oikeesti taitavasti koirasta! Vaikkakin siis.. Jipsihän on myös erittäin taitava, vaikka onkin nuori, se menis varmasti tismalleen samanlaisella ennakoivalla ohjauksella. ;) JOS mä vaan uskaltaisin ohjata rohkeesti..
Ensin tosiaan mentiin semmosta suurinpiirtein neliön mallissa olevia hyppyjä valssaten aina väleissä. Ihan lopuksi mä sain vielä kokeilla samaa Lakin kanssa takaaleikkauksin, ja huh! Siinä erityisesti huomasi minin ja maksin eron! Valssailut olikin vielä helpot tohon verrattuna.
Mutta ihan ehdottomasti päällimmäisenä mulla on mielessä ajatus siitä, miten mahtava juttu meille on ollu Takut-seuraan pääsy! :) Me ei oltais ikinä tässä tilanteessa kummankaan koiran kanssa ilman tota seuraa, aivan mahtavia koutseja ja ihan parhaita treenausolosuhteita! Me ollaan todella onnekkaita! Se, että saa treenata noin motivoituneessa ilmapiirissä, tekee ihan valtavan paljon... Erityiskiitos Hanna ja Jari, te ootte vaan parhaita!
tiistai 23. lokakuuta 2012
Maanantaitreeniä
Kysyin päästä kuokkimaan Hannan treeneihin ja pääsin lopulta Hannan JA Minnan treeneihin. :D ja olikin kyllä mitä parhaimmat treenailut.. Kyl aksa on vaan niin huippua!
Eniten täpinöissään oon vieläkin siitä, kun Jips meni ekaa kertaa ikinä kenenkään muun kanssa. Mä arvasinkin, et ehkä se Jips saattaa vähän mun perään katsella aluksi, mutta kun vaan vauhtiin pääsee niin sitte ei enää muistakaan mua, kun aksa on vaan niin parasta. ;) Ja niinhän siinä kävi! Lainaohjaaja Minna on ihan loistava ohjaajana ja mä niin tiesin, et Jips menee ihan supermakeesti kun "vaan" osaa ohjata ja ennen kaikkea on ajoissa. ;) ja niinhän se meni. Kepit sujui ihan superisti, samoin kun puomin kontakti! Rata oli kaikenkaikkiaan 18 esteen mittainen pläjäys. Eilisen perusteella Jips ja Minna olis niin ansainnu sertin ja vielä kahdesti! :D
Ehdottomasti hienointa oli nähdä ja saada todeta mun olettamus, että on Jips ihan sairaan hieno ja taitava pikkupiski, kun sitä vaan ohjaa. ;) ja sitä ei todellakaan tarvi viedä nenästä! Hyvä tietää myös sekin, että tarpeen vaatiessa jopa Jips lähtee muidenkin mukaan, varsinkin kun kyseessä on aksailu. ;) Hauskaa oli myös ulkopuolisena todeta Jipsin antama välitön palaute haukkumalla, JOS ei ohjaus ole riittävän ajoissa. Tässä suhteessa myös jokainen treeni tulisi videoida, jotta sitten ite vois ottaa oppia Jipsin ohjeista. Mahtava otus! :)
Meninhän mä samaa pätkää myös Masmusin kanssa, tosin ilman keppejä ja puomia. Alkuun meillä meinas olla hankaluutta, kun jätin sen kahden hypyn taakse ja kutsuin, niin se ei meinannu millään bongata tota toista hyppyä. Alkuun mä todennäköisesti ohjasinkin sitä hieman väärin ja sitte otus vaan totesi, et kyllähän se nyt pitää kiertää. ;) Saattoihan sillä hämärälläkin olla osuutta.. tiedä sitten. Lopulta alku onnistui ja jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys meillä tuli renkaalla. Mutkaputkesta jatkettiin matkaa renkaalle, jonka perään oli tarkoitus ehtiä valssaamaan ja ehtihän sinne hyvin. Masilla ei vaan renkaan suoritus ollutkaan ihan niin varma ja tarvittiin palkkaus renkaalta! Tätä pitäis kans muistaa treenata jatkossa.. ;) Siis renkaan (kun kaikkien muidenkin erikoisesteiden) suoritusta ilman, että tarvii mennä käsikädessä koiran kanssa.
Tästä jatkettiin lähes suoraan putkeen, jonka jälkeen oli viiden hypyn kiemurtelu. ;) ja olihan todellinen kiemurtelu. Alkuun kun menin "omalla tyylilläni" jääden ihailemaan koiraa joka paikkaan, jonka seurauksena olin auttamatta myöhässä myös joka paikassa. Kappas! Mä en vaan saa itteeni liikkeelle... vaikka sitte eilenkin parin yrittämän jälkeen pääsin liikkeelle ja sittenhän se koira kulki. Mitenkä vaikeeta se voi olla?! Eilenkin ilman koiraa homma sujui vieläpä paremmin, mut heti kun otus tuli kuvioon mukaan, niin mä jotenkin jään varmistelemaan ja katselemaan, et tekeeköhän se nyt oikein ja mistähän se nyt menee. Kun pitäis ite vaan liikkua JA ohjata! Arg! Mun olennainen ongelmakohta on just tää, et mä en osaa luottaa otuksiin et ne suorittaa kyllä. Se mikä mulla tuntuu kovasti puuttuvan, niin eilen kun tajusin myös sunnuntain kisoissakin puuttuvan; mä en näytä PONNISTUSPAIKKAA! Kun sen käy näyttämässä koiralle, niin kumpainenkin tuntui hienosti hakevan hypyt vaikka sitte ite jatkoin jo matkaa. No kappas! ;) Nää on näitä, jopa mä tiedän, että niin pitäis tehdä ja mennä rohkeesti, mutta miksen sitten tee niin?!
Mutta, mä luotan, että tää on osa oppimisprosessia. :) mä ainakin tiedostan osittain, mitä teen väärin. Nyt pitäis enää korjata toimintatapa oikeaksi.. Hehee! Ehkä helpommin sanottu, kun tehty.
Mutta, koska olin valmistautunut, että treenaisin ohjatusti vain pienet pätkät, kävin ottamassa Masimiehen kanssa keppejä jo hitusen aiemmin. Mutta kappas, portteja ei löytynytkään mistään. Minnan yllyttämänä uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan puolikkaita keppejä (kuutta keppiähän me ollaan joka tapauksessa tehty niillä kolmella portilla) ja hahaa.. pieni mies yllätti mut! Alkuun se teki pari toistoa ihan oikein ja sitten muutama virheellinen, mutta selkeesti otuksella oli idea siitä, mitä tehdä. Onnistuneilla kerroilla se pujotteli TOSI sujuvasti ja hienosti! Edelleen mulla oli sitte vaan ongelmia palkkauksen ajoituksen ja paikan suhteen. Huoh!
Mutta hei, voisko oikeesti enempää tulla onnistumisia yhdessä päivässä?! :D Wohou.. noi otukset on niin supereita! Vaikka mä nyt meinaan olla ohjauksissa myöhässä, niin paljossa mä oon silti jo onnistunu noiden omien otuksien suhteen. Paljon on työtä edessä, mutta pitkällä jo myös ollaan... Tästä menee SUURI kiitos kaikille meidän loistaville koutseille! Ilman kaikkia loistavia ohjeita ja neuvoja me ei ikinä oltais tässä tilanteessa...
Oli kyllä ehkä paras maanantai ikinä! :)
Eniten täpinöissään oon vieläkin siitä, kun Jips meni ekaa kertaa ikinä kenenkään muun kanssa. Mä arvasinkin, et ehkä se Jips saattaa vähän mun perään katsella aluksi, mutta kun vaan vauhtiin pääsee niin sitte ei enää muistakaan mua, kun aksa on vaan niin parasta. ;) Ja niinhän siinä kävi! Lainaohjaaja Minna on ihan loistava ohjaajana ja mä niin tiesin, et Jips menee ihan supermakeesti kun "vaan" osaa ohjata ja ennen kaikkea on ajoissa. ;) ja niinhän se meni. Kepit sujui ihan superisti, samoin kun puomin kontakti! Rata oli kaikenkaikkiaan 18 esteen mittainen pläjäys. Eilisen perusteella Jips ja Minna olis niin ansainnu sertin ja vielä kahdesti! :D
Ehdottomasti hienointa oli nähdä ja saada todeta mun olettamus, että on Jips ihan sairaan hieno ja taitava pikkupiski, kun sitä vaan ohjaa. ;) ja sitä ei todellakaan tarvi viedä nenästä! Hyvä tietää myös sekin, että tarpeen vaatiessa jopa Jips lähtee muidenkin mukaan, varsinkin kun kyseessä on aksailu. ;) Hauskaa oli myös ulkopuolisena todeta Jipsin antama välitön palaute haukkumalla, JOS ei ohjaus ole riittävän ajoissa. Tässä suhteessa myös jokainen treeni tulisi videoida, jotta sitten ite vois ottaa oppia Jipsin ohjeista. Mahtava otus! :)
Meninhän mä samaa pätkää myös Masmusin kanssa, tosin ilman keppejä ja puomia. Alkuun meillä meinas olla hankaluutta, kun jätin sen kahden hypyn taakse ja kutsuin, niin se ei meinannu millään bongata tota toista hyppyä. Alkuun mä todennäköisesti ohjasinkin sitä hieman väärin ja sitte otus vaan totesi, et kyllähän se nyt pitää kiertää. ;) Saattoihan sillä hämärälläkin olla osuutta.. tiedä sitten. Lopulta alku onnistui ja jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys meillä tuli renkaalla. Mutkaputkesta jatkettiin matkaa renkaalle, jonka perään oli tarkoitus ehtiä valssaamaan ja ehtihän sinne hyvin. Masilla ei vaan renkaan suoritus ollutkaan ihan niin varma ja tarvittiin palkkaus renkaalta! Tätä pitäis kans muistaa treenata jatkossa.. ;) Siis renkaan (kun kaikkien muidenkin erikoisesteiden) suoritusta ilman, että tarvii mennä käsikädessä koiran kanssa.
Tästä jatkettiin lähes suoraan putkeen, jonka jälkeen oli viiden hypyn kiemurtelu. ;) ja olihan todellinen kiemurtelu. Alkuun kun menin "omalla tyylilläni" jääden ihailemaan koiraa joka paikkaan, jonka seurauksena olin auttamatta myöhässä myös joka paikassa. Kappas! Mä en vaan saa itteeni liikkeelle... vaikka sitte eilenkin parin yrittämän jälkeen pääsin liikkeelle ja sittenhän se koira kulki. Mitenkä vaikeeta se voi olla?! Eilenkin ilman koiraa homma sujui vieläpä paremmin, mut heti kun otus tuli kuvioon mukaan, niin mä jotenkin jään varmistelemaan ja katselemaan, et tekeeköhän se nyt oikein ja mistähän se nyt menee. Kun pitäis ite vaan liikkua JA ohjata! Arg! Mun olennainen ongelmakohta on just tää, et mä en osaa luottaa otuksiin et ne suorittaa kyllä. Se mikä mulla tuntuu kovasti puuttuvan, niin eilen kun tajusin myös sunnuntain kisoissakin puuttuvan; mä en näytä PONNISTUSPAIKKAA! Kun sen käy näyttämässä koiralle, niin kumpainenkin tuntui hienosti hakevan hypyt vaikka sitte ite jatkoin jo matkaa. No kappas! ;) Nää on näitä, jopa mä tiedän, että niin pitäis tehdä ja mennä rohkeesti, mutta miksen sitten tee niin?!
Mutta, mä luotan, että tää on osa oppimisprosessia. :) mä ainakin tiedostan osittain, mitä teen väärin. Nyt pitäis enää korjata toimintatapa oikeaksi.. Hehee! Ehkä helpommin sanottu, kun tehty.
Mutta, koska olin valmistautunut, että treenaisin ohjatusti vain pienet pätkät, kävin ottamassa Masimiehen kanssa keppejä jo hitusen aiemmin. Mutta kappas, portteja ei löytynytkään mistään. Minnan yllyttämänä uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan puolikkaita keppejä (kuutta keppiähän me ollaan joka tapauksessa tehty niillä kolmella portilla) ja hahaa.. pieni mies yllätti mut! Alkuun se teki pari toistoa ihan oikein ja sitten muutama virheellinen, mutta selkeesti otuksella oli idea siitä, mitä tehdä. Onnistuneilla kerroilla se pujotteli TOSI sujuvasti ja hienosti! Edelleen mulla oli sitte vaan ongelmia palkkauksen ajoituksen ja paikan suhteen. Huoh!
Mutta hei, voisko oikeesti enempää tulla onnistumisia yhdessä päivässä?! :D Wohou.. noi otukset on niin supereita! Vaikka mä nyt meinaan olla ohjauksissa myöhässä, niin paljossa mä oon silti jo onnistunu noiden omien otuksien suhteen. Paljon on työtä edessä, mutta pitkällä jo myös ollaan... Tästä menee SUURI kiitos kaikille meidän loistaville koutseille! Ilman kaikkia loistavia ohjeita ja neuvoja me ei ikinä oltais tässä tilanteessa...
Oli kyllä ehkä paras maanantai ikinä! :)
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Jips Janakkalan kisoissa
Haettiin taas hienoa kisakokemusta ja tällä kertaa saatiin oikein videomateriaaliakin. Ei voi kyllä radoilla tuuletella tällä kertaa! ;) voi apua, miltä mun ohjaus näyttää! Nyt on oikeesti korkea aika jäädä treenitauolle vähän miettimään tekemisiä ja hakemaan luottoa koiraan! Tai siis, koiriinhan VOISI kyllä luottaa ja ne olis sen ansainneet... Mä oon vaan mä! Hemmetti!
Aamun hypäri:
http://youtu.be/U5tNdhaDGco
Seuraavana agirata:
http://youtu.be/gwUriT8zApk
Ja viimeisenä vielä toinen agirata:
http://youtu.be/acpqKWaK-9A
Kiitoksia kuvaamisesta Lauralla ja Jennylle! :)
Ei noissa sen enempiä oo selittämisiä. Kaikki virheet oli ihan puhtaasti mun ohjausvirheitä! Yleisin ongelma oli se, etten mä oikeesti vaan ohjannu. Vaikka toisessa kohdassa Jips hakeekin putken ihan sairaan makeesti, niin toisessa kohdassa se tarvii silti muistaa ohjata.
Mut oli noissa PALJON silti hyvääkin! :D esimerkiksi noi Jipsin kepit on sairaan hienot! Se vaan hakee ne kaikkialta ja vauhtia riittää. Vauhtia tulee ihan sikana, kun vähänkin luotan koiraan ja annan sen suorittaa. Muitakin ohjauksia toki tarvii opiskella, mut persjättö ois kyllä niin monesti ollu tänäänkin oikeen kelpo ohjaus. Varsinkin monissa noissa kohdissa, missä mä möhmelsin jotain typerää myöhässä olevaa valssia.
Mutta nyt vaan kovasti treeniä, niin hyvä siitä tulee! :D luotto on ainakin itsellä kova! Ja miksei olisi, kun koirana on Jips!
Aamun hypäri:
http://youtu.be/U5tNdhaDGco
Seuraavana agirata:
http://youtu.be/gwUriT8zApk
Ja viimeisenä vielä toinen agirata:
http://youtu.be/acpqKWaK-9A
Kiitoksia kuvaamisesta Lauralla ja Jennylle! :)
Ei noissa sen enempiä oo selittämisiä. Kaikki virheet oli ihan puhtaasti mun ohjausvirheitä! Yleisin ongelma oli se, etten mä oikeesti vaan ohjannu. Vaikka toisessa kohdassa Jips hakeekin putken ihan sairaan makeesti, niin toisessa kohdassa se tarvii silti muistaa ohjata.
Mut oli noissa PALJON silti hyvääkin! :D esimerkiksi noi Jipsin kepit on sairaan hienot! Se vaan hakee ne kaikkialta ja vauhtia riittää. Vauhtia tulee ihan sikana, kun vähänkin luotan koiraan ja annan sen suorittaa. Muitakin ohjauksia toki tarvii opiskella, mut persjättö ois kyllä niin monesti ollu tänäänkin oikeen kelpo ohjaus. Varsinkin monissa noissa kohdissa, missä mä möhmelsin jotain typerää myöhässä olevaa valssia.
Mutta nyt vaan kovasti treeniä, niin hyvä siitä tulee! :D luotto on ainakin itsellä kova! Ja miksei olisi, kun koirana on Jips!
 |
| Maailman paras pikkuotus <3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)