Maanantaitreeniä

Kysyin päästä kuokkimaan Hannan treeneihin ja pääsin lopulta Hannan JA Minnan treeneihin. :D ja olikin kyllä mitä parhaimmat treenailut.. Kyl aksa on vaan niin huippua!

Eniten täpinöissään oon vieläkin siitä, kun Jips meni ekaa kertaa ikinä kenenkään muun kanssa. Mä arvasinkin, et ehkä se Jips saattaa vähän mun perään katsella aluksi, mutta kun vaan vauhtiin pääsee niin sitte ei enää muistakaan mua, kun aksa on vaan niin parasta. ;) Ja niinhän siinä kävi! Lainaohjaaja Minna on ihan loistava ohjaajana ja mä niin tiesin, et Jips menee ihan supermakeesti kun "vaan" osaa ohjata ja ennen kaikkea on ajoissa. ;) ja niinhän se meni. Kepit sujui ihan superisti, samoin kun puomin kontakti! Rata oli kaikenkaikkiaan 18 esteen mittainen pläjäys. Eilisen perusteella Jips ja Minna olis niin ansainnu sertin ja vielä kahdesti! :D

Ehdottomasti hienointa oli nähdä ja saada todeta mun olettamus, että on Jips ihan sairaan hieno ja taitava pikkupiski, kun sitä vaan ohjaa. ;) ja sitä ei todellakaan tarvi viedä nenästä! Hyvä tietää myös sekin, että tarpeen vaatiessa jopa Jips lähtee muidenkin mukaan, varsinkin kun kyseessä on aksailu. ;) Hauskaa oli myös ulkopuolisena todeta Jipsin antama välitön palaute haukkumalla, JOS ei ohjaus ole riittävän ajoissa. Tässä suhteessa myös jokainen treeni tulisi videoida, jotta sitten ite vois ottaa oppia Jipsin ohjeista. Mahtava otus! :)

Meninhän mä samaa pätkää myös Masmusin kanssa, tosin ilman keppejä ja puomia. Alkuun meillä meinas olla hankaluutta, kun jätin sen kahden hypyn taakse ja kutsuin, niin se ei meinannu millään bongata tota toista hyppyä. Alkuun mä todennäköisesti ohjasinkin sitä hieman väärin ja sitte otus vaan totesi, et kyllähän se nyt pitää kiertää. ;) Saattoihan sillä hämärälläkin olla osuutta.. tiedä sitten. Lopulta alku onnistui ja jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys meillä tuli renkaalla. Mutkaputkesta jatkettiin matkaa renkaalle, jonka perään oli tarkoitus ehtiä valssaamaan ja ehtihän sinne hyvin. Masilla ei vaan renkaan suoritus ollutkaan ihan niin varma ja tarvittiin palkkaus renkaalta! Tätä pitäis kans muistaa treenata jatkossa.. ;) Siis renkaan (kun kaikkien muidenkin erikoisesteiden) suoritusta ilman, että tarvii mennä käsikädessä koiran kanssa.

Tästä jatkettiin lähes suoraan putkeen, jonka jälkeen oli viiden hypyn kiemurtelu. ;) ja olihan todellinen kiemurtelu. Alkuun kun menin "omalla tyylilläni" jääden ihailemaan koiraa joka paikkaan, jonka seurauksena olin auttamatta myöhässä myös joka paikassa. Kappas! Mä en vaan saa itteeni liikkeelle... vaikka sitte eilenkin parin yrittämän jälkeen pääsin liikkeelle ja sittenhän se koira kulki. Mitenkä vaikeeta se voi olla?! Eilenkin ilman koiraa homma sujui vieläpä paremmin, mut heti kun otus tuli kuvioon mukaan, niin mä jotenkin jään varmistelemaan ja katselemaan, et tekeeköhän se nyt oikein ja mistähän se nyt menee. Kun pitäis ite vaan liikkua JA ohjata! Arg! Mun olennainen ongelmakohta on just tää, et mä en osaa luottaa otuksiin et ne suorittaa kyllä. Se mikä mulla tuntuu kovasti puuttuvan, niin eilen kun tajusin myös sunnuntain kisoissakin puuttuvan; mä en näytä PONNISTUSPAIKKAA! Kun sen käy näyttämässä koiralle, niin kumpainenkin tuntui hienosti hakevan hypyt vaikka sitte ite jatkoin jo matkaa. No kappas! ;) Nää on näitä, jopa mä tiedän, että niin pitäis tehdä ja mennä rohkeesti, mutta miksen sitten tee niin?!

Mutta, mä luotan, että tää on osa oppimisprosessia. :) mä ainakin tiedostan osittain, mitä teen väärin. Nyt pitäis enää korjata toimintatapa oikeaksi.. Hehee! Ehkä helpommin sanottu, kun tehty.

Mutta, koska olin valmistautunut, että treenaisin ohjatusti vain pienet pätkät, kävin ottamassa Masimiehen kanssa keppejä jo hitusen aiemmin. Mutta kappas, portteja ei löytynytkään mistään. Minnan yllyttämänä uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan puolikkaita keppejä (kuutta keppiähän me ollaan joka tapauksessa tehty niillä kolmella portilla) ja hahaa.. pieni mies yllätti mut! Alkuun se teki pari toistoa ihan oikein ja sitten muutama virheellinen, mutta selkeesti otuksella oli idea siitä, mitä tehdä. Onnistuneilla kerroilla se pujotteli TOSI sujuvasti ja hienosti! Edelleen mulla oli sitte vaan ongelmia palkkauksen ajoituksen ja paikan suhteen. Huoh!

Mutta hei, voisko oikeesti enempää tulla onnistumisia yhdessä päivässä?! :D Wohou.. noi otukset on niin supereita! Vaikka mä nyt meinaan olla ohjauksissa myöhässä, niin paljossa mä oon silti jo onnistunu noiden omien otuksien suhteen. Paljon on työtä edessä, mutta pitkällä jo myös ollaan... Tästä menee SUURI kiitos kaikille meidän loistaville koutseille! Ilman kaikkia loistavia ohjeita ja neuvoja me ei ikinä oltais tässä tilanteessa...

Oli kyllä ehkä paras maanantai ikinä! :)