Perjantain fysiikkatreenit pidettiin vielä ulkona, mutta kuulema viimeistä kertaa tänä vuonna. Vähän toi lumi tekee maan liukkaaksi, mutta itellä oli aksakengät jalassa, niin ei paljoa haitannut. Tosi hyviä spurttiharkkoja taas ja treenailtiimpa myös valssejakin. Itse treeni sujui tosi kivasti ja mielessäni tuulettelinkin, et vitsit miten hyvät aksakengät löysin itselleni. Kotona, kun otin kengät pois, niin auauau!! En sitte käytännössä kävelly kahdella jalalla illalla, niin kipeä oli jalka.
Lauantaina oli ohjelmassa Marian valmennus ja ai vitsit, kun olis ollu kiva radanpätkä. Ehdittiinkin hetkinen tekemään, mutta Masin hyppelyt oli jotain ihan kamalaa. Sen selkäjumi näemmä häiritsee jo otusta itseäänkin, joten toinen sessio treenailtiinkin ihan vaan puomin alastuloa ja vähän rengasta. Nyt mä vaan odotan perjantain fyssariaikaa ja peukut on pystyssä, ettei olisi mitään pahempaa. Mun oma jalka ei taaskaan oireillu aksakengät jalassa, mutta sen jälkeen.. voi tuska! Ehkä mä nyt sit vaan käytän kenkiä, mihin voin joko laittaa sen kunnon tukipohjallisen tai sitte ihan kunnon juoksulenkkareita.
Sunnuntain ohjelmassa oli Takkulan uuden maton testausta. :) ja aika kiva! Meillä oli Tanjan kanssa Minnan yksäri teemalla poispäinkäännökset ja sujuipa tämäkin Jipsukan kanssa aika kivasti. Molemmat otukset oli ihan tohkeissaan ekoista Takkula-treeneistä, eivätkä ne meinanneet pysyä nahoissaan. :D Ensin tehtiin poispäinkäännösiä pelkillä siivekkeillä ja saimpa sujumaan semmosen kasikon tekemisen oikein kivasti molempien otuksien kanssa. Itse ohjauskin tuntui oikein käyttökelpoiselta. Seuraavaksi kokeiltiin samaa hommaa pikkuruisella radan pätkällä ja voi arg! Mitenkä vaikea onkaan taas, a) olla riittävän ajoissa (eikä siis myöhässä) ja b) valita oikea linja omalle liikkeelle, eikä blokata koiran linjaa ja ajaa sitä hypylle. Mutta miksi noita treenataankaan?! ;)
Masin keppejä ei viitsitty otettu ollenkaan, ettei vaan tehdä hallaa selän takia. Sen sijaan testattiin puomi alastulon tilanne. Mun piti näyttää tilanne, kun omasta mielestäni se ei suju ollenkaan.. :) hahaa! Tää rupee olemaan jo ihan perinteinen. Noi on oikeesti niin nokkelia kavereita, että mun tarvis osata edetä kaikessa varmaan huomattavasti nopeemmin, mitä uskallan itekseen tehdä. Ja siksi junnataan paikallaan. Masi haki koske-käskyllä niin superhienosti oikean paikan & asennon, että oksat pois. :D Musmusille oli todellakin ihan selvää, mitä käsky tarkoittaa. Mun tarvii nyt ite kiireesti ottaa mukaan kaikkia häiriöitä!
Mä joskus jo hitusen harmittelin, kun oon niin laiskasti treenaillu Masmusin kanssa ja etten saa sitä kisavalmiiksi. Noh, sehän tulee kisaikään vasta muutaman viikon päästä ja alunalkaenhan mun "tavoite" oli, että kisaamaan päästäisiin keväällä. Nyt tuntuu, et kuviot otuksen kanssa onkin aika kivasti mallillaan! ;)
Musmus ja pieni keppi :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti