Keittiötokot

Eilen jatkettiin sisätokoiluja, kun ulkonakaan ei oikein huvita kökkiä pakollista enempää. Nyt kun lumet taas suli pois, niin ulkona tulee pimeä jo aikalailla neljältä. Tohon kaupanpäälle vielä pieni tihkusade, niin metsässä on erittäin "piristävää" hiippailla... not! Mä en vaan tykkää tästä pimeästä! Murr!

Käytiin me silti eilenkin hiippailemassa reilun tunnin metsälenkki. Sen jälkeen kotona kaivoin taas tokokärpäsen naftaliinista ja pilkoin Jokrullekin ekaa kertaa nakkia palkaksi, hyvin tuntui kelpaavan. Testailin ensimmäistä kertaa kotona kakejen asentovaihtoja Riitan ohjeilla. Ja jopas pelas hyvin! Jokru oli ihan super! <3 Jumpattiin varmaan taas vähän liikaakin maahan-istu ja maahan-seiso-vaihtoja, mutta kun se meni niin hienosti.... ei ne valkoisetkaan hassumpia olleet, hienosti nekin pomppasi ylös maasta. Masille toi on selkeesti jo hitusen haastavaa fyysisesti, kun sen takajalat meinaa levitä aina. Sen kanssa pitäis ehkä keskittyä myös noihin Jokrun maassa olo-treeneihin. Eli että koiran maassa ollessa hieman tönisi sivuille, jotta se asento ja syvät lihakset vahvistuisi. Täytyy ainakin kokeilla. Jokrulla sen sijaan oli näissä maassa olo-asento TODELLA hyvä! :) ja miten se pomppasikaan ylös! Huh! Ohjatuissa treeneissähän Jokrun kanssa ei ihan hyvin sujunut se maasta seisomaan nouseminen, kun taas nyt kakara suoritti superisti tuonkin. :)

Tajusimpa tässä samalla, että hyvinhän me ollaankin tehty noita meidän nettitokokurssin juttujakin. Mä oon kuitenkin joka kerran läksyt aina listannut itselleni paperille ja siitä varmaan sitten alitajunnassakin miettinyt kokeilevansa ainakin kaikkia. Seuraamisen käännöksetkin on alkaneet sujua aika kivasti. Seuraamistahan me tehdään tarjoamisen kautta ehkä voi jo sanoa, että vähän väliä. Vähintään kertaalleen päivässä leikkimisen kautta. Jokru vaan lähtee seuraamaan ehdottomasti parhaiten saadessaan tarjota sitä! :) Kun sitten toisaalti, keittiötokoissa kerran testasinkin seuraamista namin kanssa, sillai kakaralta jää sitten taas kokonaan se nojaaminen pois. Eli täytyy nyt taas muistaa korostaa noita namipalkkaseuraamisiakin, jotta saa vähän nysvättyä sitä tarkkaa paikkaa.

Eilen tehtiin sisätokoissa asentojen vaihtojen lisäksi vielä noutoakin kaikkien kanssa. Pääasiassa kapulan nostoa. Ja tää on jopa alkanut sujumaan myös Masin kanssa. :D kyllä siitäkin vielä hieno tokokoira tulee! <3 kokeiltiinkin eilen pienen kapulan sijasta ohjatun noudon kapulaa, missä on luonnollisesti paljon parempi maavara ja koiran suuhun ottama osa on paljon ohuempi.

Kakaran ensilumi <3

Harmi, että toi viime viikonlopun ihana lumimäärä suli samantien pois.....

Aika kuluu...

Niin se aika vaan kuluu itellään ja tuntuu, että päivät häviää ihan huomaamatta. Ihan kauheesti meillä ei olekaan mitään ohjattuja treenejä ollut. Aksailut tuleekin olemaan hieman taka-alalla tässä loppuvuoden erinäisistä syistä.

Viime perjantaina oli toki tokoiluja ja Masi pääsi jälleen puolittamaan Jokrun vuoron. Toi jako tuntuu sopivankin nyt ihan äärettömän hyvin kakaralle! Vien sen aina hetkeksi autoon lepuuttamaan, jonka jälkeen se jaksaa taas keskittyä täysillä. Ja lähinnä mä itsekin jaksan olla fiiliksellä "silmät selässäkin". ;) no ei vaan... ei se kakara nyt niin paha ole! :D mutta ei ole onneksi pahempia haukkujakaan tullut. Ja itseasiassa juuri viime kerralla hallista poistuessa, ONNEKSI mulla oli sillä hetkellä Masi remmin päässä, joka ei tästäkään tilanteesta juuri hetkahtanut.. oven takana odotti taas kolme mustaa rotikkaa todella fiksusti molemmin puolin ovea ja yksi niistä pääsi ampaisemaan meitä kohti. Voi argg!! Noh, onneksi oli Masi.. Jokrun kanssa tuosta olisi aiheutunut meille taas niin turha haukkukohtaus. Mutta voi että miten ihmiset ON ajattelemattomia! Noi koirat oli kuitenkin alle 2m päästä siitä ovesta, eli oikeasti todella lähellä! En tiedä, tajusiko se omistaja tuostakaan tilanteesta mitään vaan onko siellä ens kerralla taas tismalleen sama juttu.

Sunnuntaina kokeiltiin Jirkan kanssa Jokrun jäljestystaitoja ja sehän on oikein hyvällä mallilla. :) Esineet jäljellä löytyi myös kohtuullisen hyvin, mutta selvästi Jokrulla itse jäljestys on erittäin hyvin palkitsevaa. Tästä johtuen esineiden arvoa tulee kohottaa jatkossa ja niiden löytymisestä ja nostamisesta saa palkaksi aina jatkaa jäljestystä. Meillä on Jokrun kanssa ollut jo selkeästi ikävä koko jäljestystä.... ;)

Tiistaina jatkettiin taas Jirkan kanssa treenailuja, tällä kertaa ohitustreenien merkeissä. Otin tällä kertaa mukaan myös Masin, joka sai käpöstellä pääasiassa Jirkan kanssa. Masi oli vaan niin innoissaan päästessään "treeneihin". :) Jokrukin meni pääasiallisesti oikein mallikkaasti, vaikka ohikulkevia koiria oli paljon. Yksi reagointi sillä tuli ja sekin meitä haukkuvalle koiralle. Toisaalti treenaillessa onkin parempi, että se tuntuma säilyy muihin koiriin. Tunnin lopputulema oli jo se, että vierasta koiraa vilkaistuaan Jokru katseli kartturin suuntaan, joko saan namin. ;) loistavaa!

On enemmän kun positiivinen asia, että treenailut alkavat tuottamaan tulosta. Tottakai takapakkeja tulee, se on ihan varmaa, mutta pääasia että mennään eteenpäin siinä mitä treenaillaan. Kaiken a ja o on kuitenkin toimiva arki ja ne remmilenkit kuuluvat myös siihen (vaikken mäkään niistä niin paljoa tykkää ;)

Tokojuttuja on tehty tasaiseen tahtiin sekä kotona keittiötreeninä että lähikentälläkin. Pitäis muistaa vaan aloitella kaikkea mahdollista.. ihan kun ei ois jo riittävästi treenattavia juttuja. ;) Mutta mun periaate pätee kyllä edelleen, mahdollisimman monia juttua on hyvä pistää alulle, niitä on sitte hyvä jatkaa myöhemmin. ;) Ei meillä tarvi olla mitään ns valmista vielä pitkiin aikoihin!

Elinan treeneissä!

Pakko alottaa silti ensin Jokrun kuulumisilla... ;) jäipä mainio kuva ottamatta. Jokru oli meinaan eilisen työpäivän aikana kirjaimellisesti räjäyttänyt oman punkkansa. Voi huoh! Illalla oli sitten hitusen siivottavaa, kun keräilin sen huoneesta kaikki miljoonat vaahtomuovin palaset pois. Jätkä oli varsin pätevästi avannut patjansa vetoketjun, repinyt vaahtomuovin ulos ja pistänyt siitä hieman kulmia uuteen uskoon. Hetken jo luulin vetoketjun olevan ehjänä, mutta ei sentään. ;)

Mutta eilen oli myös luksusaksailu, kun vuorossa oli Elinan valmennus Kaarinassa Jipsin kanssa. Jipsi on vaan niin sydän!!! Sille tekee todellakin vaan hyvää tää vähäisempi treenimäärä (kun se kuitenkin osaa kaiken tarvittavan), joskin toki aksakunto laskee hieman. Ja kun noi valkkutreenit on kuitenkin kohtuullisen rankkoja, niin huomaa koiran hieman väsyvän. Toisaalti sekään ei silti koiran intoon tai edes juuri vauhtiin vaikuta. :) Oli kyllä niin siistiä taas, ei paljon muuta vci yhteenvetona todeta!

Jokru oli taas seurapoikana reissussa mukana ja selvästi sen kierrokset nousee tuolla. :D onneks tuolla on aina sen verran rauhallisempaa vielä lämppälenkillä, niin Jokru pääsi taas hetkeksi rallaamaan pellolle vapaana ja sai purettua ehkä suurimmat höyryt. Jipsin treenattua keskityin hetkisen Jokruun ja tehtiin kohtuullisen hyvät treenit siinä hallin parkkiksella. Siinä pyöri jokunen vieras koira ja vain yksi haukkureaktio. Kokeilinkin sellaista, että haukuista autoon ja menin kävelemään Jipsin kanssa. Ainakin noin kertaalleen toimi, toki moni muukin asia taas vaikutti, että tiedä sitten. Tehtiin Jokrun kanssa tosiaan useampikin setti ja saatiin hyvät onoff-treenit. Lisäksi tottahan toki hieman tokoa, seuraamisia, käännöksiä. Selvästi onkin meidän seuraava steppi saada noihin treeneihin myös lisää häiriötä, että Jokru joutuu oikeesti keskittymään. :) lievää hapuilua siis, varsinkin kun kakara hiemankin väsyi. On se sen into vaan niin makee! Ja hyvää treeniä itselle opetella lelupalkan käyttöä, kyllä se kehittyy. ;) ihan superisti Jokru tarjoaa seuraamista, NIIN hienoa! Huolellinen pohjatyö on ainakin jo vähän kannattanut... Käännöksiä tehtiin taas, täyskääännös vasemman kautta meinaa olla haastava, mutta treenataan... stoppia treenattiin myös luopumisen kautta, sain jopa kierretyä kakaran takakautta sen liikkumatta. Jee! eiköhän noi hommat etene, vaikkakin hieman hitaasti ehkä...

Tokoo !!

Me on tokoiltu Jokrun kanssa! Se onkin kaikki treeni, mitä ollaan tehty, jos ei lasketa remmilenkkeilyä.. ;) Toisin sanoen viime aikoina on tullut käytyä Jokrun kanssa pieniä iltalenkkejä Kalevan kirkon ympäristössä, missä ollaan sitten samalla hieman tokoiltu. Eihän me nyt paljoa olla tehty, seuraamista, ennen kaikkea käännöksiä ja vähän luoksetuloja/sivulletuloja. Mutta noi Jokrun seuraamiset! <3 NYT me on löydetty se oikea fiilis siihen! Ollaan alettu tekemään paljon käännöksiä, pääasiallisesti aloitetaan seuraaminen lennosta ilman mitään käskyjä ja jopa täyskäännöksiä. Jokru vaan pitää kontaktin aika superisti! Oon varmaan innoissani tehnyt vähän turhankin pitkiä seuraamispätkiä. Koitan muistaa aina välillä palautteluna ihan lyhyitäkin. ;) Pääasiallisesti ollaan käyty aina jossain hiekkakentällä, mutta eilen sitten kokeiltiin ihan vaan nurtsilla. Enkä tiedä johtuiko tosiaan tuosta, ettei oltu selkeesti kentällä, kun Jokru tuntui ottavan hitusen enemmän häiriötä ohimenevistä koirista... vai menikö niitä koiria vaan paljon enemmän ja lähempää ohi. Tärkeintä oli silti, että saatiin tosi hienoja onnistumisia ja toi Jokrun vire ja into tekemiseen on niin parasta! :)

Ainiin ja ollaanhan me toki treenailtu myös paljon onoffia. Autolta lähdetään hallitusti, lenkki kokonaisuudessaan mennään enempi yhdessä eikä haahuillen ja haistellen ja pitkin matkaa treenaillaan vähän onoffia ja ylipäänsä leikitään lelulla yhdessä. :) noi on ollut kyllä kivoja kahdenkeskisiä hetkiä meillä kakaran kanssa. Pääasiassa käydään katselemassa muita koiria tuolla, mikä sekin sujuu matkan päästä oikein hyvin. Oon myös koittanut treenata itse lelun käyttöä nopeana palkkana (vrt yksi nami). Toi selvästi sopii Jokrulle ja palkkaa sitä ehkä paremmin, kun ne namit. Varsinkin nyt kun rupee olemaan niin hämärää, että heitetyt namit katoaa lähes poikkeuksetta. Tokihan se namien nuuskuttelukin palkitsee kyllä, mutta jos niiden etsimiseen alkaa menemään jo turhan paljon aikaa, niin en tiedä sitten toimiiko niin hyvin.

Metsässä ollaan törmäilty nyt turhankin usein peuroihin! Erityisesti pojat on ihan tohkeissaan hajuista. Ainiin ja eilen bongattiin teeri. :) Aikamoista luontoreissuilua meidän vakkarimaastoissa... Koiraraukat innostuu noista linnuistakin, siinä kohtaa kun ne lehahtaa lentoon. ;)

On me jotain treenailtu!

Eilen meillä oli Jokrun kanssa taas pitkästä aikaa Jirkan "pentukurssia".. tää olikin toistaiseksi viimeinen kerta. Saa nähä, mitä kivaa aihetta keksittäisiin jatkoon. Onneks meillä kuitenkin alkoi samaan aikaan uusi impulssikurssi ja toki sitten se hajuilujuttukin alkaa ihan pian. :)

Eilen oltiin yhdellä Kalevan kentällä treenailemassa luoksetuloja ja Jokru oli aivan Super! Ilmeisesti meidän lievä treenitauko on tehnyt todella hyvää enkä ollut tällä kertaa väsyttänyt kakaraa liikaa ennen treenejä. Viime pentutreeneihin nähden mulla oli mukana siis aivan totaalisen eri koira! <3

Niin ja iso kiitos Jirkalle tästä kivasta videosta! :) jotain mekin on onnistuttu tekemään oikein tässä matkan varrella....

On me silti jotain pikku juttuja treenailtu kotonakin, mm kosketusalustaa ja käsitargetin kestoa. Ilmeisesti voidaan taas pikku hiljaa aktivoitua hitusen enemmänkin, mutta seuraava motto pitää ehdottomasti muistaa; "Vähemmän on enemmän!". Määrä ei todellakaan korvaa laatua eikä se bc-pentukaan oikeesti jaksa koko aikaa treenaamista.. Toisaalti, Jokrulla oikeesti se murrosikä tekee kovasti tuloaan.

Jatkossakin käydään siis enempi aktiivisesti metsässä, treenaillaan joka päivä remmeilyä ihmisten ilmoilla ja tehdään jotain pikkuruisia toko tms treenejä muiden juttujen välissä. Kyllä mäkin nyt taas uskon, että hyvä siitä vielä tulee! :)

Syksyä!

Mikä ihana syyskeli oli eilenkin! :) Mikäpä oli siis ulkoillessa metsässä ja nauttiessa kelistä...

Ehdittiin me illalla hieman treenaillakin, kosketusalustaa ja käsikosketusta. :) Tänään aattelin hieman kuitenkin ryhdistäytyä ja tehdä meidän nettitokokurssin läksyjä! ;) nyt kun toi kosketusalusta on taas muistuteltu mieleen... seuraamisen käännöksiäkin voisi taas kokeilla hitusen. Kun vaan muistan; lyhyttä treeniä.... Ja silti pääpaino on käydä kakaran kanssa pienellä remmilenkillä ihmettelemässä maailmaa ja vieraita koiria sekä ihmisiä. ;)

Tokoiluja

Perjantaina tokoiltiin Koirakoutsilla. Jos kakaran reagoinnit ennen ja jälkeen treenien oli pitkästä aikaa melkoisia, niin itse treeni oli onneksi aika kiva! Nyt tuli viimeistään mieleen, että Jokrulle täytyy ehdottomasti saada koulutettua joku käytös noihin siirtymiin. Treenin jälkeen on ollut aiemminkin hieman haastaavaa hallista autoon siirtyminen, nyt kun ulkona on jo hämärää ja suoraan hallin oven takana odottaa aina seuraavat ryhmäläiset. Toi on niin kökkö systeemi tuolla! :( varsinkin, kun seuraava ryhmä on pk-tottislaisia, joten käytännössä kaikenlaisia isoja koiria eikä mitään ihan pikkufifejä. ;) no mutta ei paljoa auta valittaa, tarvii ite keksiä jotain...

Ja itseasiassa sainkin eilen Tanjalta loistavan vinkin. Ollaanhan me Jokrunkin kanssa treenailtu vähän käsikosketusta, nyt jalostankin homman niin pitkälle, että alan kuljettamaan kakaraa ns nenästä. :D aloiteltiinkin jo eilen illalla pidempikestoista nenäkosketusta ja hienosti kakara lähtee mukaan. Arvatenkin tässäkään en ole ihan liian ripeesti uskaltanut edetä, joten varoja on....

Eilen oli kuitenkin ihan aamusta Päkäpaimenien pentupäivä. Meille oli pyydetty Selkämaan Kati kouluttamaan tokoa Levekin kentälle ja mä osallistuin sekä Jokrun että Masin kanssa. Jokrulla meinasi, eikä ihan vaan meinannutkaan, tulla reagointia vähän alkuun ja loppuun. Välissä onneks saatiin taas treenattuakin. On mulla opettelua sen kanssa! Voi huoh! nooh, jospa sitä valoa sieltä tunnelin päästä taas pilkistäisi... Keskusteltiin siis jonkun verrankin siitä, minkä tyyppinen toi Jokru on. Katin kanssa keskustellessa tuli ilmi se, kun Jokru on kuitenkin aika iso ja kuinka paljon sillä on mennyt ja menee energiaa omaan kroppaansa ja sen kehittymiseen, että kuinka nopeesti se väsyy. Kaikkea treeniä pitäisi tehdä oikeasti _lyhyet_ pätkät! Tunnin tokotreeni kovassa häiriössä saattaa olla hitusen liikaa... Toisaalti myös, Jokru ei oo mikään lällypoika! Kati näki siitä aikalailla heti, että Jokru taitaa olla aika itsenäinen eikä se kauheesti mun perään huutele. Joo-o... huomattu on! Sitä suuremmalla syyllä (ihan kun Masin kanssa aikanaan) mä en sais lähteä houkuttelemaan sitä yhtään, vaan Jokrun tulee ottaa muhun kontakti jne. Kyllä mä voin niihin vouhkaamisiin vähän jo sitä komentaakin ja sanoa, ettei tarvi. Toisaalti sitten, jos se tempoo remmin päässä huutamassa, niin niihin olisi kyllä se hätäjarrukin.

Summasummarum..... vaikka niin kiva onkin treenailla aksaa ja kaikkea tokoa. Nyt täytyy silti vaihtaa pääpaino taas noihin arjen asioihin. Aksaa varsinkin ehditään kyllä tulevaisuudessa vielä oikein hyvin. Mutta toisaalti taas, tuon kakaran kanssa tuntuu kaikki muuttuvan niin kovasti jo tyyliin viikossakin, että katsotaan nyt sitten taas... ;)

Mä oon toisaalti nyt koittanut hieman myös rauhoittaa meidän menoa kakaran kanssa, jospa mä vaan väsytänkin ja stressaan sitä vähän liikaa kaikella menemisellä. Nyt ei olla hetkeen tehty juuri mitään nenäjuttuja, sen sijaan ollaan sitä aksaa kokeiltu hieman enempi.. toki se nostaa koiraa aika erilailla. ;) Millä saattaa taas olla kokonaiskuvan kannalta paljonkin merkitystä. Oon koittanut myös käydä Jokrun kanssa enempi kahdestaan pienillä remmilenkeilläkin, että ollaan saatu rauhassa keskittyä ohituksiin yms. Eipä ne juurikaan aiheuta reaktioita tollai kahdestaan, edes pimeellä. Eli summa summarum, mun tarvii opettaa Jokrulle joku käytös siihen Masin reagointiin. Toisin sanoen, vaikka arvattavissa olikin, niin noi porukkalenkit tarvii taas opetella uudelle kaavalle, kun porukkaan liittyi uusi kaveri. ;) Vaikka Masi siis periaatteessa onkin hyvin hallinnassa muiden koirien vastaantullessa/läheisyydessä, niin silti se nostaa niistä itseään. Ketjureaktiona Jokru sitten taas meinaisin reagoida Masin reagointiin. Huhhahhei, ketjureaktio on valmis.. ;)

Tais tulla taas aika sekavaa sillisalaattia tästä tekstistä, mutta semmosta se on.. :)