keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kaarinassa

Eilen oli taas onnenpäivä ja meillä oli Elinan yksäri! Noi on niin parhautta.. harmi vaan, että oli toistaiseksi viimeinen tiedossa oleva tunti. Nooh, jospa niitä onnistuisi jostain vielä bongaamaan loppuvuodelle ja onneksi meillä on edes se valmennusryhmäpaikka.

Kaikki koissut pääsi siis treenaamaan ja Jipsi aloitti. Tarviiko enää edes kertoa, että aksa Jipsin kanssa on niin Nautinto! Jipsi meni ihan sairaan mageesti ja ainoat kohdat, jossa mitään ihmeellistä kävi, oli sellaisia joissa mun ohjaus ei ollut just niin kun olisi pitäny tms. Lähinnä seuraus oli jotain lieviä kaarroksia tms. Yksi radan kohta oli, johon kokeiltiin sekä Jipulla että Masilla useita eri vaihtoehtoja. Kyseiseen kohtaan olin itse ajatellut poispäinkäännöksen, mikä toimikin oikein hyvin. Pitää vaan muistaa olla huolellinen ohjauksen kanssa.. monesti toi onnistuu meillä Jipsin kanssa ekalla kerralla, mutta jos joutuu alkaa hiomaan, niin sitte se ei onnistu millään. No nyt tuota ei käynyt, mutta kaikenkaikkiaan jäin itse liikaa kiinni ohjaukseen, jolloin olin auttamatta myöhässä jatkosta. Radassa oli useampikin kohta, missä estevälit oli oikeasti pitkät ja voi sitä juoksun määrää. ;) Mun pitää ehkä oikeesti lähtee kunnon lenkille....

Masi pääsi esteille seuraavaksi ja se oli ihan Super! <3 radan toisen esteen rima oli 35cm ja vähän arvoin, että pitäisköhän toi laskea.. noh, ehkä noitakin on jokunen silloin tällöin ihan hyvä kokeilla. Eipä ollut ongelmia. Jos mun toisaalti pitää muistaa Masin kanssa huolellisempi rytmitys, pitää odottaa mutta EI mennä käsikädessä koiran kanssa. ;) ja mitä ihmettä tapahtui esteiden neljä ja viisi välissä... Masihan vallan bongasi kauempana olleen hypyn ja sinne jäbä irtosi superisti pari kertaa. wtf?! :D mutta tää oli enemmänkin positiivinen irtoaminen! Siistiä! Masi ei todellakaan siis ollut kädessä kiinni tässä treenissä! :) ihanaa! Kumma vaikutus niinkin perusasioilla kuin että pitää kontaktin koiraan ;) rytmittää omaa liikettä ja ennakoi ajoissa. :D kappas vaan! Masi teki taas ihan superisti töitä ja se niin Rakastaa aksaa! Niin mäkin kyllä, tän "uuden" Masin kanssa ja mun "uudella" ohjaustyylillä! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Jipsin ja Masin kanssa tehtiin suosiolla vaan esteelle 23 asti, joka oli ensimmäinen kontaktieste ja puomi loppuen käytännössä seinään. Molemmat suoritti kontaktin ihan superisti! :) Muistin oikeesti ohjata sen laskeutusmispaikan... ainut lievä epävarmuus tuli Masilla ensimmäisen kerran tosiaan johtuen tuosta lähellä olevasta seinästä. Käskytin toistamiseen ja Masi tuli alas asti. Olis toki voinut ihan vaan odottaakin, varmasti olisi itsekin tullut alas asti. ;)

Seuraavana oli Jokrun vuoro. :) Kakara päätti sitten laittaa pystyyn aikamoisen huutokonsertin halliin päästyään. Nää tilanteet täytyy selvästi ottaa tehokkaasti työnalle! Se, että reagoiko enemmän hallissa oleviin ihmisiin, naapurikentän koiriin vai tilanteeseen ylipäänsä, ei nyt mulle ihan auennut.. ehkä paremminkin kaikkiin yhdessä. Ja jo autossa odotellessa Jokruhan meinaa käydä vähän kierroksilla, siinä missä Jippumasikin... ;) Jokrulla on kuitenkin ollut havaittavissa noita innostumisia tai lieviä epävarmuus-kohtauksia vastaavissa tilanteissa... Rauhoittui kyllä ja kykeni ihan superisti hommiin. Tehtiin radan esteet 1-8 pienissä pätkissä, mutta tehtiin silti. Toistan nyt itseäni aika pahasti, mutta ihan Superisti kakara tuli ohjauksiin ja kappas, kun se suorittaa hienosti. Tolla esteen tarjoamistreenillä on kyllä ihan valtaisa vaikutus kakaraan! Mä oon vieläkin ihan hämmentynyt, kuinka hienosti Jokru aksasi! Ja ihan oikeaa Aksaa! :) Mun Pätevä Poika! <3 Wau!! Ja tosiaan, kun vaan alotettiin omat treenit ja tekeminen Jokrun kanssa, niin se vähät välitti enää muista "häiriötekijöistä".. mikä on mun mielestä kuitenkin pääasia! Sain kaupan päällisiksi oikein hyviä vinkkejä myös kakaran kanssa touhuiluun yleensä, hyvällä mallillahan touhu kai periaatteessa on mutta aina on varaa parantaa. Ja koska tavoite on se täydellinen harrastuskoira kaikin puolin, niin mitäpä sitä ei kokeilisi... pääasiassa pitäisi siis saada työstettyä noi tilanteetkin sille mallille, että Jokru tarjoaisi myös niissä itse toimintoa ja kontaktia eikä vain käskystä.

Illalla oli vielä ohjelmassa Jirkan pentutreenit ja mun luotto Jokrun jaksamiseen oli hitusen yltiöoptimistinen.. eihän se illalla jaksanut enää. :/ niin mun moka! Tuli havaittua kirjaimellisesti, kun bc:n jalat käy mutta aivot ei pysy mukana. :) mutta tästä opimme jälleen! Ei sais kiusata pikkukakaraa, se on vasta 7.5kk, vaikka sitä ei meinaa oikein muistaa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti