Hajunottotreenejä tehtiin toisenkin kerran ennen viime torstaisia id-treenejä. Ihan mielettömän hyvin Jokru hoksasi (ja kerrankin mä onnistuin vahvistamaan oikeaa asiaa ;) keston kasvattamisen tuohon hajunottoon. Ja treenit tuotti hyvin tulosta, koska torstain ohjatuissa treeneissä Jokrulla oli valtavan hyvä kesto tuossa. :) Hienoa! Pienestä se poju kyllä hoksaa, mitä siltä halutaan.... Sen sijaan torstain treeneissä Jokru oli taas vaihteeksi ekalla setillä todella rauhaton. Mulla oli Jipsi ja Masi autossa mukana, mikä ainakin mun oman epäilyni mukaan saattoi jopa aiheuttaa Jokrulle tuon käytöksen. Valkoiset kun käy sen verran kierroksilla autossa odotellessaan, hoksattuaan siis olevansa jossain treenipaikalla.
Ekassa setissä siis keskityttiin Jokrun kanssa rauhoittumiseen ja hienosti se rauhoittuikin kohtuullisen nopeasti. Onneksi Jokru vastaa tuohon mun rauhoittamiseen hyvin ja kykenee itsekin oikeasti rauhoittumaan. :) Päästiin ekassa setissä testaamaan hajunottoa sekä etsimään hajuja helpohkoista piiloista. Toinen ja kolmas setti menikin sitten jo todella hyvin ja päästiin keskittymään kunnolla olennaiseen. Edelleen ja aina vaan mun täytyy todeta yhteenvetona näistä treeneistä, että on se Jokru vaan nenäkoira!! :) Tällä kertaa Satu rakenteli rakennuslavoista koirille pieniä telineitä, johon hajulaput piilotettiin. Rakennelmaa muuteltiin jokaiselle kierrokselle, jotta saatiin sopivasti haastavuutta.
Perjantaina päästiin nautiskelemaan taas Tanjan treeneistä ja tällä kertaa Jokru ja Jippu saivat puolittaa meidän treeniajan, jota olikin tällä kertaa oikein sopivasti kun treenaajia oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa. :) Molemmat oli todella päteviä ja Jipsi tuntui suorastaan salamalta tuolla alustalla. :D
Sunnuntaina Jokrulla oli vuorossa kaksi aksastarttia Hyvinkäällä. Vaikka toi paikka on ihan kohtuullisen matkan päässä, niin eipä siellä oo tullu aiemmin käytyä valkoisten kanssa. Mukavan oloinen paikka ja halli on täysin lämmin jopa talvella. Kohtuullisen kokoinenkin se on.
Ekalla radalla nolla oli taas aikalailla tarjolla, mutta mä päätin sen kuitenkin olla ottamatta. ;) Olin ohjaamassa Jokrua puomille myöhässä ja sopivasti blokkasin ylösmenon koiralta niin sehän loikkasi sitten kontaktin yli (hyvä minä!). Tokallakin radalla hipsuttelin sopivasti, vaikka jo ajoittain juoksinkin, ja sössin ihan täysin pituuden ohjaamisen. Kun kaupan päälle oon vielä ylivarovainen kontaktiesteiden kanssa, niin Jokruhan sitten korjasi keinulla 2on2offin omatoimisesti, josta hylly. Meidän kisauran eka hyllykin tuli siis! :D Vaikka tuloksilla ei niin väliä olekaan, mutta koska palkinnot kelpaa aina, niin alla ekan radan tulokset.... Ja ihan ok etenemä, vaikka se meno ei ole vielä sitä, mitä se vois olla. :)
Eilen jatkettiin treenejä Jirkan kanssa. Tällä kertaa keskityttiin taas niihin muihin koiriin ja tän kerran treenipaikaksi valikoituikin sitä kautta uusi Tamskin halli. Siellä kun on tota treenihäiriötä aika vakiosti noin arki-ilta-aikaan. ;) Niin hyvin kun meillä kisapaikalla loppua kohden parani toi sietokyky muihin koiriin, niin nyt tilanne olikin aikalailla ennallaan. Tästä summasummarum, meidän tarvii Jokrun kanssa ehdottomasti aloittaa meidän ohittelutreeni JOKA KERTA pienellä höyryjen päästelyllä swicth-off-pelillä. ;) Samoin, kun höyryjen päästöä tarvitaan ehdottomasti myös treenin lomassa. Tajusimpa muuten juuri, että eipä meidän tullut sunnuntainakaan lopetettua treenisessiota tällä höyryjen päästöllä vaikka Jokrulla meinaskin tulla jonkun verran piippauksia treenin lomassa. Jatkossa täytyy ehdottomasti muistaa!!
Pakko ottaa pieni mielen purkaus tähän väliin itsellekin..... Kyllähän sitä aikalailla jatkuvasti tulee itseltä kysyttyä, miksi hemmetissä sitä itsensä aina kaikkeen pitääkin laittaa. Tarkoitan lähinnä sitä, kun ilmoittelen meitä Jokrun kanssa aina joka paikkaan, vaikka joudun ihan hemmetisti jännittämään sitä sen käytöstä. Tota jännitystä ei kieltämättä kauheesti auta ihmisten negatiiviset kommentit asian tiimoilta, varsinkaan niiltä tutuilta ihmisiltä. Toisaalti, onneksi positiivistakin palautetta tulee ja sitä kautta jaksaakin taas treenailla.. sitä päivää silti odotellessa, että tuolle pojulle ja mulle itselle saadaan varmuutta sen verran, ettei ihan jokaisen vieraan koiran kohdalla tarvi olla varpaisillaan.
On se silti niin murunen, enkä päivääkään vaihtaisi pois! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti