Tuli sitten käytyä Jipsulaisen kanssa luonnetestissäkin, mikä oli oikein mielenkiintoinen tilaisuus. Jipsin kohdalla sieltä ei oikeastaan mitään uutta tullut. Itselle jäikin eniten positiivinen fiilis siitä, että taidan mä oikeesti tuntea koirani aika hyvin! :) Mä oon aina ollu sitä mieltä, että Jipsiä parempaa ensimmäistä koiraa ei olis voinu olla ja näin se on! Jipsin äärettömän vahvoista vieteistä (mitä ollaan tietysti kaikella tekemisellä kovasti ruokittu) huolimatta otus on kaikissa tilanteissa todella helppo kaveri. Arjessa oikeesti lähes huomaamaton!
Mutta katsotaan osasuorituskohtaiset pisteet:
Toimintakyky: -1 Pieni
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: -1 Haluton
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++
Eli pisteitä yhteensä 140. Arvostelevina tuomareina testissä oli Jorma Lankinen ja Katri Leikola.
Puolustushaluttomuus oli ainut semmonen pieni miinus tai ainakin yllätys, minkä olisi toivonut olevan erilailla. Toisaalti, siihenhän arjessa ollaan tähdätty! ;) Tuomaritkin mainitsivat testin jälkeen palautetilaisuudessa, että olivat Jipun olemuksesta perusteella odottaneet hieman "parempia" pisteitä. Alun leikitysosuuden perusteella olivat odottaneet Jipsin olevan huomattavasti kovempi ärrieri, mutta kun ei niin ei. :)
Ehkä muuten pieni yllätys oli muuten Jipsin luoksepäästävyys. :) Mä oon olettanut varsinkin nyt Masin kanssa, että Jipsi olis enemmänkin pidättyväinen. Ehkä tossa suurin vaikutus onkin sillä, että Masi on oikeesti niin "päällekäyvä" vieraiden suhteen ja Jipsi sitten ns väistää. Mutta kun Jips saa kohdata vieraat yksin, niin se onkin oikein avoin kaveri. :) täähän on ehdottomasti oikein positiivinen asia!
Ihan kuten olen monesti ajatellut, edelleen vaikka Jips on ollut oikein täydellinen ensimmäinen koira ja kolmanneksi voisin ottaa helposti samanlaisen mutta pienellä lisäsilauksella röyhkeyttä tms. Jipsiinhän tätä mainitsemaani röyhkeyttä tulee kyllä esimerkiksi aksakentällä (sehän hyppää helposti mua päin hypyillä, ei mitään ongelmaa, jos en väistä).. ja toisaalti nyt kun taas pohtii, niin arjessa toi onkin ehkä parempi näin päin. Ei tuu ongelmia.. :) Varsinkin, kun meidän elämä on sitä että liikutaan paljon erilaisissa paikoissa ja koirat joutuu ja saa tavata paljon ihmisiä ja ylipäänsä joutuu sopeutumaan niin erilaisiin tilanteisiin.
Eli tästä pääsemme jälleen yhteenvetoon, kuten olen todennut jo aikaa sitten Jipsin "esittelyssä", täydellinen koira; arjessa melko huomaamaton ja äärettömän helppo kaveri ja harrastuksissa syttyy tarvittaessa! :D voisiko oikeesti parempaa toivoa?! Nyt vaan mielenkiinnolla saa odottaa Masin vuoroa, onko tää toinen otus yhtä paljon testissä sen näköinen, kun itse oletan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti