Arkipäivää

Meidän arkipäivää... metsäilyä kaikessa kiireettömyydessä ja uusien asioiden opiskelua. Niistä ne päivät koostuu. :) Kaikki kun on Jokrulle uutta ja enemmän tai vähemmän ihmeellistä! Kaiken ihmettelyn keskellä harjoiteltiin käpyjen etsintää (mikä sujuikin aika hienosti!) sekä ruokanappuloiden etsintää.

Pieni koira suuressa maailmassa

Ensin kaikki oli ihan ok....

Mitä ihmettä SÄ teet?

Kyllä näissä olosuhteissa kelpaa! :)

Jännittävän metsäretken jälkeen otettiin kotona pieni lepotuokio, jonka jälkeen kaivettiin vielä naksu hetkeksi esiin. "Isojen" koirien kanssa testailtiin ensin hajutunnistuksen tilaa... Otin molemmille ihan pelkkiä haisteluja ja vähän ilmaisuja, muistuteltiin muutenkin ripeitä maahanmenoja. Kokeiltiin myös erottelua tyhjistä purkeista. Eli laitoin viisi purkki riviin seinän viereen ja lähetin koiran rivin päästä etsimään. Molemmille koirille kaksi settiä näitä. Jips ilmaisikin kohtuullisesti oikeaa purkkia, mutta käskytin silti avuksi maahan. Selvästi siitä kuitenkin näki, kun oli oikean purkin kohdalla. Masista en nyt ihan niin hyvin ottanut selvää. ;) Eikä se tainnut itsekään. Tai toisaalti olin näkevinään oikeaan purkkiin reagoinnin, mutta kun se ilmaisu menee niin vinoon jokatapauksessa.... Jipsin kanssa voi selvästi jatkaa sekä tätä että piilotella purkkia ja lähettää etsimään. Masin kanssa tarvii entisestään vahvistaa ilmaisuja, jotta ne saatais tapahtumaan oikeesti siinä kohdalla eikä vaan jossakin. ;)

Kakaran kanssa kokeiltiin ihan vaan ekaa treeniä hajuista, eli nuuskuteltiin pääasiassa kanelipurkkia. :) Mut tän jälkeen jatkettiin naksuttimen kanssa "leikkimistä". Vähän kosketusalustaa, etutassuja purkkiin, kakaralle seisomista, asennon vaihtoja (m-i-s) ja nenäkosketusta kämmeneen. Jipsille tohon nenäkosketukseen saa jo oikein hyvin kestoakin ja sen nenän tökkäsy on oikeesti vahva, kun taas Masilla se on vähän semmonen hipasu. Kakara sisäisti hetkessä myös käsikosketuksen, katseltuaan isojen treeniä. Tää on kyllä niin kätevää (vai pelottavaa?) kun kakara tuntuu oppivan kaiken ihan hetkessä, varsinkin jos näkee ensin isojen touhuavan samaa... Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Hyvässä ja pahassa, uskoisin.. :)

Ainiin ja käytiinhän me mökiltä tullessa pyörähtämässä pikaseen heppatallillallakin kentän laidalla ihmettelemässä. :)