Valmennusta

Viikonlopun päätteeksi päästiin Jippiksen kanssa ekaa kertaa Pirkanmaan alueellisen valmennuksen Training to Compete-ryhmän treeneihin. Ensinnäkin voin todeta, kuinka mahtavaa on, että ollaan kyseisessä ryhmässä! Jes! Tiedossa siis hieno valmennussyksy molempien koirulaisten kanssa agilityn saralla!

Ratapiirros oltiin saatu jo ennen treeniä, joten jokaisella oli mahdollisuus opiskella rataa jo etukäteen (mikä oli musta oikein hyvä juttu!). Rata oli kaikenkaikkiaan ylipitkä 36 estettä sisältäen aikamoisen kinkkisiä kohtia (vaativampi siis kun useimmat kolmosten radat). Onneks tähän on sikäli tottunut, ettei mee ihan sormi suuhun samantien, vaan tietää, että pieni pätkä kerrallaan sitä selviää mistä vaan.

Alkuun otettiinkin sitten 22 esteen pätkä kisasuorituksena, mikä aiheutti tietysti pikkuruisen apua-fiiliksen, koska pätkä sisälsi ainakin pari vaativampaa kohtaa (toisin sanoen sellaisia, minkälaisia me ei olla koskaan ees kokeiltu). Ensimmäinen näistä oli vaativa kepeille meno, jonka mä sitten möhmelsinkin hienosti ja Jips joutui tekemään ylimääräisen ympyrän. Seuraava haastava paikka oli ensimmäinen puomi-putki-erottelu, joka sujuikin hienosti (kontakti vetää hienosti Jipsiä puoleensa!). Puomilla mietintää aiheutti alastulokontakti, kun Jips halus väkisin mennä maahan kaikki tassut kontaktilla. Noh, siinä odoteltiin sitten hetki.. :) lopulta Jips kuitenkin taipui ja korjasi etutassunsa maahan ja jee, matka jatkui. Muutaman estekiemuran jälkeen suoritettiin A, jossa ihan superhieno kontakti! Hyvä Jips! Tästä piti mennä hypyn jälkeen putkeen, mutta Jipsipä eksyikin puomille. :) Tästä rata jatkui hieman soveltaen päästen kuitenkin maaliin asti.

Kisatreenin jälkeen käytiin koko rata yhteisesti läpi miettien sopivimpia ohjauksia. Seuraavassa treeniosioissa otettiin jokaisen itse valitsemia kohtia yksityiskohtaisesti läpi kokeillen niihin useampaakin ohjausta. Erityisesti mulla jäi mieleen viiden esteen pätkä, mihin mä olisin ite laittanu takaalaikkauksen joka väliin. :) Sitä sitten kokeilinkin ja hmm... siitä ei ihan tullutkaan meille nopein ja suorin reitti. Seuraavaksi kokeilin saman valssein ja hiphei, meni aika hienosti! :)

Mä oon ollu jo aiemmin havaitsevani itsessäni jonkinlaista ajatusvirhettä siinä, että totean monesta radan osiosta, et enhän mä tonne ehdi Jipsin kanssa. Pöh, tästä ajatuksesta on ehdottomasti päästävä eroon ja tästä lähin mä tiedän ehtiväni kaikkialle! :D

Olennaisia kotiläksyjä, mitä meille tuli treenistä;

• vaativammat kepeille viennit
• keppien rytmitys
• keppihäiröiden lisääminen ja suorituksen vahvistaminen
• kontakti-putki-erottelua ei varmaan tarvi tässä edes mainita, koska tää on niin itsestään selvää!
• valsseja, valsseja ja vielä kerran valsseja!
• oman liikkeen rytmitystä

Kaiken kaikkiaan jäi taas TOSI mahtava fiilis! Mulla on niin hieno koirulainen käsissä, että mä haluun vaan treenata koko ajan! :D Toisaalti ens viikonlopussa aavistuksen nyt jänskättää noi putki-erottelut.. mut jospa ykkösten radoilla ei niitä niin olisi. Ja jos niitä on, niin mun ainut vaihtoehto on ohjata paikat niin huolella ja oikeesti törkkästä se otus sinne putkeen. :)