torstai 30. elokuuta 2012

Jippiksen liidot

Eilen oli sitte semmonen treenipäivä! Koira oli oikein loistava oma itsensä, VAIKKA satoi ihan kaatamalla. Tehtiin yhteensä kolmeen kertaan semmosta kolmosten hitusen vaikeutettua hypärirataa ja huhhuh! Mulla oli itellä jotenkin alusta alkaen asenne väärä, mä varoin koiraa ihan sikana ja menin hissutellen ja vaikka mitä. Mitä vitsiä?? Koirahan haukkui mut pystyyn mennen tullen ja mun hermo kiristyi entisestään. Ei hyvä!

Meidän rata oli 18 estettää pitkä hypäri, jossa oli tosiaan kieputusta jos toista. Alkuun koira taas parin hypyn taakse ja itse kolmannella hypyllä. Joskin hypyt 2-5 oli täysin samassa linjassa, joten hypyn 3 takana tarvi ottaa pieni askel hyppyä 2 kohti, jotta koira sen suoritti. Jips hienosti tämän! Hyppy 3 mentiin itsestä poispäin, nelonen päällejuoksuna ja vitonen kiertäen takaa. Hypyltä 5 mentiin kepeille, johon mä olin ite suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen. Teinkin se ekalla kerralla ja valuin liian pitkälle ja vielä kaupan päälle osoitin koiralle kaikkea muuta, kun ensimmäistä porttiväliä. Arg! Nää kepit osoittautu mulle muutenkin ihan supervaikeiksi! Ne loppu ns seinään ja suoraan oikeelle tai jopa vähän takaisin päin oli pituus ja vielä hyppy.

Näitä vaikeita keppejähän meidän tosissaan tarvii treenata ja paljon, kuten aika montaa muutakin juttua! Jos me nyt jollain ilveellä onnistutaan ittemme kolmosiin asti saamaan, niin kylläpä meillä siellä koittaa seinä vastassa. ;D tai siis, eihän näin taas saisi ajatella, mutta...

Mutta joo, ensin meni hinkatessa kepeille menoa. Sain lopulta myös ton takaaleikkauksenkin sujumaan oikein hyvin, kun maltoin ite olla menemättä liian pitkälle ja olla osoittamatta ihan väärää kohtaa. ;) siis munhan on parempi olla osoittamatta mitään väliä Jipsille, vaan annan sen hakea kepit itse. Toinen mikä tohon sopi hyvin oli valssi. Siinäkin herkästi valuin liian pitkälle. Seuraava hinkkauskohta tuli sitten keppien lopetuksesta. Se oli muutenkin paha koiralle, kepit kun oikeesti loppui seinään! Ja toisaalti, jos ne kolme viimeistä porttiväliä on sit taas kohtuu kriittiset, niin empähän mä ainakin helpottanu tota Jipsille. Vitsit, missä toi koira jo oliskaan jos mä en olis hidastamassa ja möhmeltämässä sen menoa!

Tohon keppien jälkeen ehdottomasti paras oli tehdä persjättö. Mä en vaan ymmärrä, mikä siinäKIN oli niin vaikea mulle. Sitte kolmanteen treenisessioon kävin kuivaharjoittelemassa pätkän moneen kertaan, mikä onneks tuotti tulosta. Seuraava pätkä koiran kanssa oli ihan erilainen! Mä sain siihen kolmanteen sessioon itelleni ihan eri fiiliksen päälle, ja mä vein koiraa JA ohjasin! Mullehan just tiistain treeneissä sanottiin, et mun koirat toimii kyllä kohtuu samallalailla KUNHAN mun oma meininkin on oikea! Jos mä mennä hissuttelen ja sipsuttelen, niin koirat turhautuu ja haukkuu mut! Mutta joo, missä olis henkisen valmennuksen kursseja tarjolla?? :D

Kepeiltä pituus ja hyppy, johon tiukka takaaleikkaus (taisi jonkun kerran onnistua ihan kohtuullisestikin!) putkaputkeen. Tän jälkeen suora putki, jonka jälkeen tiukka käännös oikeaan (putkijarrutus ennen suoraa putkea olisi siis kova sana!) hyppy ja muuri ja hyppy. Periaatteessa noi kolme estettä muodosti U:n mallin, mutta muuri hypättiinkin toiseen suuntaan, eli tohon taas valssi. Suoran putken jälkeen vielä neljä hyppyä, joista eka oli periaatteessa suoraan putken päässä, mutta kolme seuraava muodosti mutkan. Jips haki niin kaukaa ton suoran putken, että periaatteessa ehdin hyvin jo hypyille. Joskaan persjättö ei oikein tohon ollu sopiva, vaan tähänkin valssi, jolloin on helpompi pitää katse koirassa ja ohjata se huolella niihin hypyille.

Mutta jos koitan listata jotain positiivisiakin asioita treenistä:
  • Ihan vikana tehtiin pieni pätkä, jossa A-este, johon ihan superhieno kontakti! Hienoa!
  • Jips suorittaa niin super kiltisti kaiken, mihin vaan ohjaan! Ihan uskomattoman kiltti ja kuuliainen koira!
  • Kun sain oman asenteen kuntoon, homma toimi yleisesti ottaen taas hyvin! Tarvisinko MÄ enemmän sitä kisavirettä treeneihinkin?! Ei niihinkään mennä vaan höntsäämään ja höseltämään... ;)
  • Edes rankkasade ei häiritse koiran aksamotivaatiota ja tekemisen meininkiä! :D
  • Laajemmat kaaret koiran linjoissa pienenee kyllä, kunhan muistan ohjata huolella enkä vaan viskaa koiraa! Jips tulee hienosti tiukkoihinkin ohjauksiin mukaan. :D
TOSI hienoa, että sain viimeseen sessioon taas koottua itseni ja ohjasin varmasti ja rauhallisesti Jipsiä! Otus kuuntelee ja suorittaa kyllä, kunhan ite olen selkeä ja varma siitä, mitä ollaan tekemässä. Pohdin semmosta, että olisko mulle itelle apua, että kävisin enemmän noita vaativampia ratoja kuivaharjoitteluna läpi, ikäänkuin rataantutustumisena?! Kun ei siitä hätiköidysti huiskimisesta oo mitään hyötyä kellekään! Niinhän sitä pitäis AINA treenata, suunnitellusti ja huolellisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti