Tällä viikolla onkin treenailtu ahkerasti! On tullut sekä huimia onnistumisia että hieman vastoinkäymisiä, lähinnä Jokrun suhteen. Vastoinkäymiset liittyy pääasiallisesti reagointiin ja tässä suhteessa on tullut löydettyä se Jokrulle haastavin tilanne. Mutta käydään ensin positiivisemmat asiat läpi.. ;)
Maanantaina oli vuorossa Jokrun tokotreenit. Onnistuin ostamaan Mikan treenit ja pakkohan tilaisuus oli hyödyntää. ;) Saatiin Jokrun kanssa erittäin positiivinen treenitilanne taas ja ainoastaan aivan treenin lopuksi tai oikeasti jälkeen tuli yksi haukkureaktio. Treenailtiin sivulletuloja, seuraamisen aloitusta, kapulaan koskemista ja paikallaoloja niin maassa kuin myös istuen. Ennen kaikkea tehtiin kaikki hienosti Yhdessä! Leikittiin myös paljon ja treenailtiin hieman on-offia. Oikein hyvä treeni!
Tiistaina oli vuorossa Jokrun impulssikurssi ja täälläkin oikein loistavaa onnistumista sekä itseltä ;) että koiralta. Ehkä mä alan oppia ajoitusta ja opin kaiken aikaa lukemaan kakaraa paremmin. Treenailtiin jo jokunen haastavampikin tilanne ja kohtuullisen hienosti selvittiin! No okei, alussa mainitsemani Jokrun haastavan tilanteen lisäksi kakaralle aiheuttaa haastetta myös ääntelevät koirat (mikä toisaalti liittyy myös läheisesti haastaviin tilanteisiin). Näiden yllättävien tilanteiden harjoitteissa meidän parina oli vikisevä borderterrieri, mikä meinasi ääntelyllään olla haastava Jokrulle. Ja treenin ainut lievä "epäonnistuminen" tai siis haukkureaktio tulikin tilanteessa, jossa meidän oli tarkoitus "yllättää" toinen koirakko auton takaa. Valitettavasti samainen borderterrieri äänteli tilanteessa jo valmiiksi, johon Jokru sitten ehti nostaa haukkureaktion. Mutta tilanteesta selvittiin silti hienosti!
Koska Jipsi ei ontunut maanantai aamun jälkeen ja huomasin, että ontumisen syy oli varvasvälin lievä hiertymä, uskaltauduin lähtemään keskiviikkona Elinan valmennukseen Kaarinaan. Eikä varpaan puolesta tullutkaan ongelmia. Onneksi! :) Muuten tehtiinkin Jipsin kanssa niin loistavaa rataa yhdessä ja nautittiin isolla sydämellä! Varsinkin meidän ensimmäinen treenipätkä oli huikea! Jipsin kanssa aksaaminen on vaan niiii-n siistiä! <3 Tulee ihan kertakaikkisen mahtava fiilis, kun tietää että Jipsiin voi vaan luottaa. Kun se lukitsee esteen, ni lukitus pitää ja mä voin vaan luottaa etä koira suorittaa oman osuutensa. Jipsi on ihan mahtava! Mä en varmaan kyllä ikinä tuu saamaa yhtä hienoa aksaotusta itelleni! Ei riitä oikeesti sanat kuvailemaan sitä fiilistä.. Kai se on sitä aksaa parhaimmillaan! :) Niin siistiä!
Torstaina oli sitten vihdoin Masin vuoro päästä treenaamaan, kun olin ostanut rallytoko-treenit Koirakoutsilta. Treenien aiheena oli seisominen, mikä sopikin meille Masin kanssa kuin nenä päähän koska seisomis-liike on ehdottomasti meidän heikoin kohta. Ja tulipa muistutusta itselle, kuinka helppoa ja vaivatonta tommosen kokeneen ja vanhan(?) koiran kanssa on käydä ohjatuissa treeneissä. ;) Tarkotan siis sitä, jos Jokrun kanssa pitää olla nyt silmät selässäkin ennakoimassa tilanteita jne, niin Masi kun on tommonen lunki jätkä, niin sen kanssa voi vaan hengailla. Toki senkin kanssa pitää olla hereillä, jos ja kun haluaa, ettei Masi hairahdu haistelemaan omiaan tai kiinnostu liikaa muista koirista tms.
Masin treenin päätteeksi päätin keskittyä hetkisen myös Jokrulle haastetta aiheuttavaan tilanteeseen. Eli selvästi Jokrulle haastavin tilanne ja paikka on treenikenttien/hallien lähistö/parkkipaikka, jossa pyörii paljon kierroksilla käyviä koiria. :D aika yllättävää! ;) Tämä tuli hyvin havaittua ensin Kaarinassa, jossa Jokru oli seuramiehenä mukana. Kaarinassa Jokrulle ensimmäisen reaktion aiheutti kiivaasti haukkuva sheltti, joka tempoi remmissä ja haukkui mennessään. Noh, eipä tullut yllätyksenä sinänsä. Sen sijaan se oli pieni yllätys, kuinka voimakkaasti Jokru tähän reagoi ja selvästi tilanne meinasi tulla päälle aina kun Jokru vain bongasi ko sheltin jostain. Meidän on jo muutaman viikon aikana onnistunut jopa porukalla ohittaa koirat, jotka ovat hiljaa eivätkä suuremmin reagoi meihin päin. ;) ehkä on toisinaan jo aika siis vaikeuttaa harjoituksia ja kaivaa esiin nää ei niin hyvin käyttäytyvät vieraat koirat. ;)
Eilen kävästiin lisäksi pikaseen Takkulassa treenailemassa hieman Jipun ja kakarankin kanssa joitain tokojuttuja yms pientä. Samalla seisomisteemalla jatkettiin, peruuttamista, lautasella pyörimistä, merkkiä, sivulletuloja ja seuraamista. Merkkiä tuli tosiaan kokeiltua, mut haluun kyllä tätä varten muistuttaa taas kosketusalustan käytöstä, ni jos sen yhdistäis tähän. Vaikka Jokrulle kuinka käy näyttämässä kädellä paikan selvästi merkin takana, niin siihen se merkkiin menisi kiinni. Kun testasin saman jutun Jipsin kanssa (ilman etä kävin kohtaa mitenkään näyttämässä/merkkaamassa), niin siihenhän Jipsikin meni merkkiin kiinni. Varmaankin tää tulee tosta vadin pyörimisestä, kun siinä taas pitää mennä kiinni "kohteeseen". Ehkä se on koirille liian sama toiminta. Mulla on jäänyt kosketusalustan treenaaminen tai hyödyntäminen vähän vähälle, kun jäin miettimään tassu- versus nenäkosketusta. Jirkan kanssa joskus tästä keskusteltiin, juoksukontakteihin liittyen, jos siis rinnalle haluaa kouluttaa myös pysäytyskontaktit, niin olisi parempi käyttää kontaktilla nenäkosketusta. Jäin sitten miettimään asiaa, enkä ole tehnyt kumpaisellekaan juuri mitään. Jaa, paitsi että tässä samalla kirjoittaessa taisikin lamppu hieman syttyä.... ;) hmm.... lisää treeni-ideoita.
Jokrun kanssa treenaillessa huomasin jossain kohtaa tekeväni varmaan taas vähän liikaa. Vaikka välillä pidettiinkin "taukoja" sekä on-offin merkeissä (noh, onko tää taukoa vielä koiralle..) että ihan konkreettisesti vaihtaen koiraa autosta, niin tulihan sitä tehtyä useitakin toistoja ja useita eri juttuja. Toi leikkimisestä perusasento ja seuraamisen aloitus on vaan semmonen juttu, mikä sujuu mun mielestä jo aika hienosti, niin sitä on liian kiva tehdä. Jokru hakee pääasiassa ihan superisti vierelle. Oon nyt jonkun aikaa pitänyt lelua kainalossa, mikä selvästi tiivistää Jokrun paikkaa mutta toisaalti myös saattaa koiraa ns ylöspäin. Toisaalti joo hyvä, mut pitääpä muistaa tehdä muitakin juttuja. Mä meinaan aina jäädä "jumiin" johonkin yhteen juttuun enkä tee riittävästi vaihtelua. Tää täytyy yrittää nyt muistaa. :)
Tästä suunnattiin vielä metsään hetkeksi tuulettamaan pääkoppaa ja törmättiimpä matkalla peuraankin. Ei siis onneksi ihan konkreettisesti, mut aika läheltä. ;) Hauska huomata taas koirista, vaikka Masikin niin kiinnostuu hajuista ja jäljistä, mut tollai oikeesti lähelle päästessä otusta hieman jänskättääkin suuri eläin. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti